— Mitä sinä täällä lauloit, Paolo France? kysyi Orso matruusiin kääntyen. Oliko se joku ballata? tai joku voceró?[8] Tämä neiti ymmärtää korsikan kieltä ja haluaisi kuulla lopunkin laulustasi.
— Sen olen minä unhottanut, Ors' Anton', sanoi matruusi.
Ja samassa alkoi hän täyttä kurkkua vetää erästä virttä Neitsyt
Maariasta.
Miss Lyydia kuunteli sitä hajamielisesti eikä huolinut ahdistaa laulajaa sen koommin, mutta päätti kuitenkin vast'edes ottaa selon tästä arvoituksesta.
Hänen kamarineitonsa, joka oli kotoisin Firenzestä eikä siis ymmärtänyt korsikan murretta paremmin kuin miss Lyydiakaan, oli emäntäänsä uteliaampi ja kääntyi Orson puoleen, ennenkuin neiti Nevil ehti jalanliikkeellä pidättää häntä, ja kysyä tokaisi:
— Herra kapteeni, mitä tarkoittaa korsikalainen sanalla rimbecco?[9]
— Rimbecco? Se on kuolettavin loukkaus korsikalaista kohtaan, sillä kun aina tarkoitetaan moittia häntä siitä, ett'ei hän ole täyttänyt verikostoa. Kuka teille on puhunut rimbeccosta?
— Laivuri käytti sitä sanaa … eilen Marseillessa, riensi miss
Lyydia vastaamaan.
— Ja kenestä hän silloin puhui, kysyi Orso vilkkaasti.
— Hän kertoi meille vain erään vanhan tarinan … kenen ajoilta se olikaan? Ah, niin … luulenpa sen tulleen puheeksi Vannina d'Ornanoa muistellessamme.