— Brandolaccio ei ole tehnyt mitään rikosta, huudahti Colomba. Hän tappoi Giovan' Opizzon, joka oli murhannut hänen isänsä sillä aikaa, kun hän palveli armeijassa.
Orso kääntyi poispäin, otti lampun ja nousi mitään vastaamatta kamariinsa. Senjälkeen antoi Colomba lapselle ruutia ja evästä, saattoi hänet ovelle ja varoitti erotessa:
— Muista sanoa, että enosi valvoo hyvin Orson henkeä!
XI.
Orso ei saanut pitkään aikaan unta ja heräsi sen vuoksi seuraavana aamuna myöhään, olletikin Korsikan tapoihin nähden. Tuskin oli hän noussut ylös, niin sattuivat hänen silmänsä vihollistensa taloon, joka nyt oli varustettu n.k. archereilla. Hän laskeusi alas ja kysyi sisartansa.
— Neiti Colomba on kyökissä valamassa kuulia, vastasi palvelustyttö
Saveria.
Hän ei siis voinut astua täällä askeltakaan saamatta aina muistutusta sodasta.
Colomban tapasi hän istumasta rahilla juuri valettujen kuulain keskellä; hän leikkeli lyijypalasia.
— Mitä hittoa sinä täällä teet? kysyi Orso.
— Teillä ei ollut kuulia everstin pyssyä varten, vastasi hän vienolla äänellänsä; sattumalta löysin minä sopivan kuulavormun ja vielä tänään on teillä 24 lyijykuulaa, veljeni.