Pyydettyänsä muutamin sanoin anteeksi Colomban käytöstä, uudisti Orso äskeiset sanansa, että hän nim. uskoi Tomason yksin olevan syypään rikokseen.
Prefekti oli noussut ylös aikeessa poistua.
— Ell'ei olisi niin myöhäistä, sanoi hän, ehdottaisin, että tulette kanssani noutamaan luotani neiti Nevilen kirjeen. Myöskin voisitte samalla sanoa hra Barricinille, sen mitä juuri olette vakuuttanut minulle, niin olisi kaikki hyvin.
— Orso della Rebbia ei ikinä ole astuva Barricinin kynnyksen yli! huusi Colomba tuimasti.
— Neiti näkyy olevan perheen tintinajo[24] (= kellokas), lausui prefekti leikillisesti.
— Hra prefekti, sanoi Colomba päättävästi, teitä on petetty. Asianajaja Barricinia te ette tunne. Hän on mitä viekkain ja petollisin ihminen. Minä rukoilen teitä, ett'ette taivuta veljeäni tekoon, joka kerrassaan häpäisisi hänet.
— Colomba, tiuskaisi Orso, kiihkosi tekee sinut mielettömäksi.
— Orso, Orso, sen lippaan nimessä, jonka teille näytin, pyydän teitä kuulemaan minua. Teidän ja Barricinien välillä on verta; ettehän te mene heidän luoksensa?
— Sisko hyvä!
— Ettehän, rakas veljeni, ettehän mene? Muuten täytyy minun jättää tämä talo … enkä minä takaisin palaja… Orso, säälikää minua…