Samassa heittäysi hän polvilleen veljensä eteen.
— Minä joudun aivan epätoivoon nähdessäni nti della Rebbian noin mielettömänä. Mutta te saatte hänet vakuutetuksi mielipiteestänne, siitä olen varma, hra luutnantti.
Prefekti avasi oven, vaan pysähtyi ikäänkuin olisi odottanut, että
Orso seuraisi häntä.
— Minä en voi jättää häntä nyt, sanoi Orso, mutta huomenna minä kyllä…
— Minä matkustan pois jo varhain aamulla — — —
— Veljeni, odottakaa edes huomis-aamuun, huudahti Colomba ristien kätensä. Sallikaa minun käydä vielä läpi isäni paperit… Sitähän te ette voine kieltää minulta?
— Olkoon menneeksi!… Vielä tänä iltana saat sinä ne nähdä, mutta sen koommin et sinä saa minua kiusata tuolla mielettömällä vihallasi… Tuhannesti anteeksi, hra prefekti … Minä tunnen itsekin voivani hieman pahoin … Jättäkäämme mieluummin tuo asia huomiseksi.
— Uni tuopi uuden neuvon, sanoi prefekti poistuessansa, huomenna olette te toivoakseni päässyt kaikesta eperoimisesta. Jääkää hyvästi!
— Saveria, ota lyhty ja saata hra prefekti asuntoonsa, käski
Colomba. Hän antaa sinulle samalla kirjeen, jonka tuot Orso-herralle.
Sitten lisäsi hän vielä pari sanaa, joita eivät kuulleet muut kuin palvelustyttö.