Kun Colomba oli toimittanut Chilinan matkaan annettuansa hänelle salaiset määräykset, vietti hän suurimman osan yöstä lukemalla isänsä vanhoja papereja. Hiukan ennen päivän koittoa viskattiin muutamia pikkukiviä ikkunaan, jonka merkin kuultuansa hän juoksi alas puutarhaan, avasi erään salaportin ja saattoi taloon kaksi sangen epäilyttävän näköistä miestä. Hänen ensimäinen huolensa oli saattaa heidät keittiöön ja toimittaa heille siellä ruokaa.
Mitä miehiä nämä olivat, sen saamme pian tietää.
XV.
Noin klo 6 aamulla kolkutti eräs prefektin palvelija della Rebbian talon ovelle. Colomballe, joka tuli avaamaan, sanoi hän prefektin olevan lähtö-aikeissa, ja odottavan saavansa sitä ennen tavata hra della Rebbiaa. Empimättä vastasi Colomba, että hänen veljensä oli langennut rappusissa ja nyrjäyttänyt jalkansa eikä voinut astua askeltakaan. Sen vuoksi pyysi hän hra prefektin suomaan anteeksi, ett'ei hän voinut tulla sinne, mutta olisi hän sangen kiitollinen, jos prefekti suvaitsisi nähdä vaivan pistäytyä täällä. Heti viestin poistuttua tuli Orso alas huoneestansa ja kysyi eikö prefekti ollut lähettänyt ketään häntä noutamaan.
— Hän pyysi teitä odottamaan häntä täällä, vastasi Colomba vakuuttavasti.
Puoli tuntia kului eikä mitään elonmerkkiä näkynyt Barricinien talossa. Orsolle juolahti mieleen kysyä Colombalta, oliko hän löytänyt mitään erikoista, johon tämä vastasi antavansa selityksen niin pian kuin prefekti saapuu. Muuten näytti hän tyyneltä, mutta ihon väri ja katse ilmaisivat kuumeentapaista levottomuutta.
Vihdoinkin avausi Barricinien talon ovi ja ensimmäisenä tuli sieltä ulos prefekti matkapuvussaan; häntä seurasi kylävouti molempien poikiensa keralla. Pietraneran asukkaat, jotka jo päivän koittaessa olivat laittautuneet tähystys-sijoillensa katsellaksensa läänin ensimäisen virkamiehen lähtöä, hämmästyivät suuresti nähdessänsä, että tämä kolmen Barricinin seurassa tuli suoraan torin poikki ja hävisi della Rebbian taloon.
— Siellä tehdään sopuisa rauha, huusivat kylän politikoitsijat.
— Sanoinhan minä teille, lisäsi eräs vanhus, että Ors' Antonio on elänyt liian kauvan mantereella ottaaksensa asiat sydämen kannalta.
— Huomatkaa sentään, vastasi eräs rebbialainen, että Barricinit etsivät häntä … ja pyytävät tietysti anteeksi.