— Tietysti on prefekti narrannut heidät kaikki tyyni, arveli ukko; nykyajan ihmiset ovat kaikki vailla miehuutta eivätkä nuoret miehet enää välitä isänsä verestä enempää kuin — äpärät!
Prefekti hämmästyi kovin nähdessänsä Orson seisoallansa ja kävelevän vallan vaivatta. Parilla sanalla ilmaisi Colomba valheensa pyytäen sitä anteeksi:
— Jos te olisitte asunut jossakin muualla, olisi veljeni vastannut käyntiinne jo eilen, sanoi hän.
Orso pyyteli niinikään useampia kertoja anteeksi väittäen, ett'ei hän ollut tiennyt mitään tästä naurettavasta valheesta, josta hän oli aivan suutuksissansa. Prefekti ja ukko Barricini näyttivät uskovan hänen vakuutustensa vilpittömyyttä, jotka oikeiksi todisti sekä hänen hämmentynyt esiytymisensä että nuhteensa Colomballe; mutta kylävoudin pojat eivät näyttäneet tyytyvän näihin selityksiin.
— Hän pitää meitä pilkkanansa, sanoi Orlanduccio niin kovalla äänellä että talonväenkin piti se kuuleman.
— Jos minun sisareni tekisi minulle moisen kepposen, lisäsi Vincentello, niin kyllä minä ottaisin häneltä halun tehdä sitä toistamiseen.
Nämä sanat ja se ääni, millä ne lausuttiin, eivät miellyttäneet
Orsoa, jonka hyväntahtoisuutta ne loukkasivat. Hän heitti molempiin
Barricineihin silmäyksiä, joissa ei enää äskeistä hyväntahtoisuutta
ollut.
Kun kaikki muut tällä välin olivat istuutuneet, paitse Colomba, joka seisoi kyökin ovella, koroitti prefekti äänensä ja lausui ensin muutamia jokapäiväisyyksiä maan ennakkoluuloista, muistuttaen sitten läsnäolijoille, että useimmat ikivanhat vihamielisyydet perustuivat vain väärinkäsityksiin. Kääntyen sitten kylävoutiin sanoi hän, ett'ei hra della Rebbia ollut koskaan uskonut Barricinin perheen suoranaisesti tahi epäsuorasti vaikuttaneen siihen valitettavaan tapahtumaan, jonka uhriksi hänen isänsä oli joutunut. Tosin oli hän säilyttänyt joitakin epäilyksiä yksityiskohtien johdosta, jotka aiheutuivat molempien perheiden välisestä oikeusjutusta, mutta näihin oli syynä niin hyvin hra Orson monivuotinen poissaolo kuin ne tiedonannot, jotka hän oli kotiseudultansa saanut. Nyt, kun uusia asioita oli äskettäin ilmi tullut, katsoi hän olevansa täysin tyydytetty ja halusi ystävällisiä suhteita ja hyvää naapuruutta hra Barricinin ja hänen molempien poikiensa kanssa.
Orso kumarsi hajamielisenä. Hra Barricini sopersi muutamia sanoja, joita kukaan ei voinut kuulla, ja nuoret Barricinit katselivat katto-orsia. Jatkaen puhettansa kääntyi prefekti Orson puoleen antaaksensa Barricinien puolesta hänelle yhtäläisen selvityksen, kun Colomba samassa veti muutamia papereita esiliinansa alta ja astui juhlallisena rauhaa hierovien riitapuolten väliin sanoen:
— Tosin näkisin erittäin mielelläni, että sota kahden naapuriperheen välillä päättyisi. Mutta että rauhanteko olisi vilpitön, ovat keskinäiset suhteet selvitettävät eikä mitään epäilyksen alaista saa välillemme jäädä. Hra prefekti, Tomaso Bianchin tekemä tunnustus tuntui minusta heti epäilyttävältä, koska hän tiettävästi on huonomaineinen mies. Mainitsin jo teille, että nuori Barricini ehkä on tavannut hänet Bastian vankilassa…