— Fortunatoa? toisti Giuseppa.
— Niin, Gianetto oli kätkeynyt tuohon heinärukoon, vaan pikku orpanani ilmaisi viekkauden. Minä aionkin sanoa hänen enolleen korpraalille, että hän lähettää Fortunatolle kauniin lahjan palkinnoksi. Ja hänen sekä sinun nimesi tulevat raporttiin, jonka lähetän yleiselle syyttäjälle.
— Kirous! mutisi hiljaa Mateo.
He olivat saapuneet jääkärijoukon luo. Gianetto lepäsi jo paareillaan valmiina lähtöön. Nähdessään Mateon tulevan Gamban seurassa hymyili hän omituisesti, käänsihe talon ovelle päin ja sylkäsi kynnykselle sanoen:
— Kavaltajan asunto!
Täytyi olla valmis kuolemaan sen, joka uskalsi käyttää kavaltajan nimeä Falconesta. Tarkka tikarinpisto, jota ei olisi tarvinnut uusia, olisi tavallisissa oloissa loukkauksen heti kostanut. Mateo ei nyt kuitenkaan tehnyt muuta liikettä kuin nosti murtuneen näköisenä kätensä otsalleen.
Nähdessään isänsä tulevan oli Fortunato vetäynyt tupaan. Sieltä palasi hän ennen pitkää maitotuopin kanssa, jonka hän katse maahan luotuna tarjosi Gianettolle.
— Pysy kaukana minusta! ärjäsi vangittu jylisevällä äänellä.
Kääntyen sitten erään jääkärin puoleen: — Toveri hyvä, annas minulle juotavaa! sanoi hän.
Sotamies antoi litteän juomapullonsa hänelle käteen ja ryöväri joi sen miehen antamaa vettä, jonka kanssa hän vasta oli laukauksia vaihtanut. Sitten pyysi hän, että hänen kätensä, jotka olivat sidotut selän taakse, solmittaisiin ristiin rinnan päälle.