— Mitäs nyt on tehtävä, luutnantti? huudahti hän.
— Pitää naulata lippu tuohon maston tynkään ja upottaa laiva kaikkine päivineen.
Kapteeni jätti hänet heti, sillä neuvo ei häntä ensinkään miellyttänyt.
— No, sanoi Roger minulle, muistappas nyt lupauksesi.
— Ei se ole mitään, kyllä sinä voit siitä parantua.
— Heitä minut mereen, huusi hän hirmuisesti kiroten ja takkini liepeeseen tarttuen. Näethän, etten voi kuolemaa välttää; heitä minut nyt mereen, sillä minä en tahdo nähdä lippumme anastamista.
Kaksi matruusia lähestyi häntä aikomuksessa kantaa hänet alas ruumaan.
— Tykkinne luo, te lurjukset, huusi Roger heille jylisevästi; ampukaa kartusheilla ja tähdätkää kannelle. Ja jos sinä nyt syöt sanasi, niin minä kiroan sinut maailman kurjimmaksi pelkuriksi ja petturiksi!
Hänen haavansa oli varmasti kuolettava. Näin kapteenin kutsuvan erästä kadettia luoksensa ja käskevän häntä noutamaan lippuamme.
— Anna minulle vielä kerran kätesi, ystävä, sanoin minä Roger'lle.