Samassa silmänräpäyksessä, jolloin lippumme…
— Kapteeni hoi, valaskala tuulen alla! keskeytti eräs kadetti juosten luoksemme.
— Valaskala? huudahti kapteeni ilosta loistaen ja kertomuksensa sikseen jättäen. Vene pian vesille! … ruuhi mereen!… Kaikki veneet vesille! — Harppuunat, nuorat tänne! j.n.e., j.n.e.
Enkä minä saanut tietää, miten luutnantti Roger parka päivänsä päätti.
1830.
Etruskilainen vaasi.
Auguste Saint-Clair ei ollut ensinkään suosittu n.k. seuraelämässä pääasiallisesti siitä syystä, ettei hän koettanutkaan miellyttää muita ihmisiä kuin niitä, jotka häntä itseänsä miellyttivät. Näiden seuraa hän oikein haki, vaan pakeni muita. Muuten oli hän hajamielinen ja kärsimätön. Italialaisesta teaatterista eräänä iltana lähdettäessä kysyi markiisitar A—— häneltä, mitä hän piti neiti Sontagin laulusta. "Kyllä, rouva markiisitar", vastasi Saint-Clair suloisesti hymyillen ja vallan muita asioita ajatellen. Tätä naurettavaa vastausta ei voinut pitää ujoudesta lähteneenä, sillä hän puhui muuten ylimyksille, kuuluisille suuruuksille, jopa muodissa oleville vallasnaisillekin samalla luontevuudella kuin olisi hän keskustellut jonkun vertaisensa kanssa. — Markiisitar päätteli, että Saint-Clair oli hirviö, täynnä hävyttömyyttä ja typeryyttä.
Rouva B—— kutsui hänet eräänä maanantaina päivällisille. Hän keskusteli sinä iltana usein Saint-Clairin kanssa, joka sieltä lähtiessään selitti, ettei hän ikinä ollut tavannut rakastettavampaa naista. Rouva B—— kokoili kuukauden kuluessa henkevyyttä muiden luona ja anniskeli varastonsa yhden illan kuluessa kotonansa. Saint-Clair tapasi hänet saman viikon torstaina uudelleen. Sillä kertaa rouva B—— jo häntä hieman ikävystytti. Seuraavan tapaamisen jälkeen päätti hän jo, ettei ikinä enää ilmestyisi hänen salonkiinsa. Rouva B—— julisti maailmalle, että Saint-Clair on kaikkia seuratapoja puuttuva nuori mies ilman kasvatusta.
Syntymältään oli hän helläsydämminen ja rakkautta kaipaava; vaan siinä ijässä, jolloin kovin helposti otetaan koko elämän halki kestäviä vaikutuksia, oli hänen liiaksi herkkä tunteellisuutensa joutunut kumppanien ivailun alaiseksi. Hän oli ylpeä, itsestään pitävä, arvostaen ihmisten mielipidettä kuin lapset. Siitä lähtein koetti hän peitellä muilta kaikkea semmoista, mitä hän piti häpeällisenä heikkoutena. Ja hän saavuttikin tarkoituksensa, vaikka tämä voitto kävikin hänelle kalliiksi. Hän voi piiloittaa toisilta kaikki liian tunteellisen sielunsa liikutukset, vaan sulkiessaan ne itseensä teki hän ne vain sata kertaa vaikeammiksi kantaa. Ihmisten kesken pidettiin häntä tunteettomana ja välinpitämättömänä ja yksinäisyydessä syntyi hänen levottomassa mielikuvituksessaan kärsimyksiä, jotka olivat sitä raskaampia kun hän ei koskaan tahtonut niitä muille uskoa.
Tavata oikeaa ystävää, on todellakin vaikea!