— Ja mitäs isä sanoo, jos minä sinut hänen luvattansa kätken?
— Hän sanoo, että teit oikein.
— Kukatiespä ei sanokaan?
— No, kätke minut vain pian, ne jo tulevat.
— Varrohan kunnes isä on palannut.
— Varroko, sinä kirottu! Viiden minuutin kuluessa ovat he täällä.
Kätke nyt minut pian, muuten tapan sinut.
Fortunato vastasi hänelle, vallan kylmäverisesti:
— Pyssysipä on tyhjä eikä vyössäsi[7] ole enää patruunia.
— Onpa minulla puukkoni.
— Vaan jaksatkos sinä juosta yhtä nopeaan kuin minä?