Samassa aukesi ovi ja sisään astui Teodor Neville. Hän palasi
Egyptistä.
— Teodor! niin pian takaisin! Ja kysymyksiä sateli häntä vastaan.
— Toitkos mukanasi oikean turkkilaisen puvun? kysyi Thémines. Ja araapialaisen hevosen ja egyptiläisen groomin?
— Mimmoinen mies se pasha on? uteli Jules. Ja milloin julistaupi hän itsenäiseksi? Oletko nähnyt lyötävän päätä poikki yhdellä sapelin iskulla?
— Entäpä almeet? Ovatko Kairon naiset kauniita? tiedusti Roquantin.
— Näittekös kenraali L:iä? kysyi eversti Beaujeu. Mitenkä hän on järjestänyt pashan sotaväen? — Ja antoiko eversti C—— teille erään sapelin minua varten?
— Niin, ja pyramiidit? ja Niilin putoukset? ja Memnonin muistopatsas? ja Ibrahim pasha? y.m.s.
Kaikki puhuivat yht'aikaa; Saint-Clair ajatteli vain etruskilaista vaasia.
Teodor oli istuutunut jalat ristissä — hän oli tottunut siihen Egyptissä eikä ollut vielä päässyt tästä tottumuksestaan täällä Ranskassa — odotteli, kunnes kysymykset olivat lopussa ja puhui sitten kylläksi nopeasti, ettei niin helposti voitaisi keskeyttää, kuten seuraa:
— Niin pyramiidit! ne ovat, kunniani kautta, vain regular humbug. Ne eivät ole niin korkeita kuin luullaan. Strasburgin Münster on ainoastaan neljä metriä matalampi. Muinaismuistot ihan tunkevat silmistäni esille. En huoli niistä puhua. Pelkkä hieroglyyfin näky jo saisi minut pyörryksiin. On niin paljo matkailijoita, joita sellaiset huvittavat! Minä puolestani tutkin tuon Aleksandrian ja Kairon kaduilla tungeskelevan omituisen kansajoukon ulkomuotoja ja tapoja, turkkilaisten, beduiinien, koptien, fellahien ja mogrebiinien. Tein kiireessä muutamia muistoonpanoja maatessani sairashuoneessa. Mikä ilkeä laitos tuo heidän sairashuoneensa! Toivon, ettette usko tautien tarttuvan! Minä se vain polttelin levollisesti piippuani kolmen sadan ruttoa sairastavan potilaan keskellä. Siellä te, eversti, näkisitte kauniin ratsuväen, joka istuu hyvin hevosen selässä. Näytän teille joskus sieltä tuomiani mainioita sota-aseita. Minulla on eräs djerid, joka on kuulunut kuuluisalle Murad beylle. Teille, eversti, on minulla muudan jutaghan ja Augustolle khandjar. Saatte myöskin nähdä metshlani, burnusini ja haikkini. Ja naisia olisin niinikään voinut tuoda, jos vain olisin tahtonut. Ibrahim pasha lähetti niitä niin paljo Kreikasta, että niitä sai melkein ilmaiseksi… Vaan äitini tähden… Pashan kanssa keskustelin paljokin. Se on hiivatin älykäs ja ennakkoluuloista vapaa mies. Ette voi uskoa, kuinka hyvin hän tuntee meidän asioitamme. Hän on, kunniani kautta, perillä ministeristömme pienimmistäkin salaisuuksista. Minä ammentelin hänen puheistaan mitä tärkeimpiä tietoja Ranskan puolueasioista… Tällä haavaa on hän hyvin huvitettu tilastotieteestä. Hän tilaa kaikki sanomalehtemme. Ja voitteko ajatella, hän on hurja bonapartelainen! Ei hän muusta puhukaan kuin Napoleonista, Voi mikä suuri mies se Bounabardo! sanoi hän minulle. Bounabardoksi kutsuvat he Bonapartea.