— No lähettäkää sitten Baptiste, sanoi rouva de Piennes, mutta toimittakaa minulle vain pian tieto tuon onnettoman tilasta.
Onneksi tuli tohtori K——, hänen kotilääkärinsä juuri samassa. Hän saapui vanhan tavan mukaan joka tiistaina italialaisen Oopperan näytäntöpäivänä rouva de Piennes'n luo päivällisille.
— Menkää pian, tohtori, huusi hän tulijalle vastaan ennen kuin tämä oli ehtinyt riisua päällystakkinsa yltään ja laskea keppinsä kädestään; — Baptiste vie teidät parin askeleen päässä olevaan taloon, missä eräs nuori tyttöraukka juuri on heittäynyt alas akkunasta eikä ole vielä mitään lääkäriapua saanut.
— Akkunasta? toisti lääkäri. Jos se oli korkealla, niin minulla ei luultavasti ole mitään tehtävää.
Tohtori olisi mieluummin syönyt päivällistä kuin ryhtynyt leikkauksiin; vaan kun rouva de Piennes niin pyysi ja lupasi odottaa häntä päivällisen kanssa, myöntyi hän seuraamaan Baptistea.
Muutamien minuuttien kuluttua palasi Baptiste yksin takaisin pyytäen sänkyvaatteita, tyynyjä y.m. Samalla kertoi hän, mitä tohtori oli sanonut:
— Ei se kuulu olevan vaarallista. Kuului se siitä kostuvan, jollei kuole johonkin … en muista oikein mihin se tohtori luuli hänen voivan kuolla, vaan os'silla se päättyi.
— Teetanos! huudahti rouva de Piennes.
— Juuri siihen, rouva; mutta oli se muuten Jumalan onni, että rouvan tohtori sattui tulemaan, sillä siellä oli jo se sairaita vailla oleva ilkeä lääkäri, joka oli hoitavinaan pikku Berthelota tuhkurin aikana … ja tyttöraukkahan kuoli hänen kolmasti talossa käytyä.
Tunnin kuluttua palasi tohtorikin takaisin puuteripölyisenä ja kaunis batistinen rinnanedus epäjärjestyksessä.