— Ei, te ette saa kuolla, huudahti rouva de Piennes hyvin liikutettuna. Jumala on armahtava teitä poloista. Te kadutte irstasta elämäänne ja hän antaa teille anteeksi. Jos rukoukseni voivat tehdä jotakin autuutenne hyväksi, niin olkaa varma niistä. Teidän kasvattajanne ovat rikollisempia kuin te itse. Rohkaiskaa vain itsenne elkääkä menettäkö toivoa. Koettakaa varsinkin tyyntyä, lapsukaiseni. Ruumiinne on parannusta vailla; sairas on sielunnekin, vaan kyllä minä sen parantumisesta otan vastatakseni.
Puhuessaan oli hän noussut seisoalleen ja hieroi sormiensa ympäri paperirahaa.
— Kuulkaas, sanoi hän, jos te ehkä tarvitsette johonkin… Ja hän pisti rahan sairaan päänaluksen alle.
— Ei, hyvä rouva! huudahti Arsène äkäisesti paperirahan luotaan lykäten, en minä tahdo teiltä mitään muuta kuin mitä jo lupasitte. Jääkää hyvästi, emme me näe enää toisiamme. Toimittakaa minut sairashuoneeseen, että saan päättää päiväni olematta kenellekään haitaksi. Ei minusta koskaan tule kelvollista ihmistä. Minä olen tyytyväinen, kun tiedän, että vallasnainen on rukoillut puolestani. Jääkää hyvästi!
Ja kääntyen niin paljo kuin hän siteiltään suinkin voi peitti hän kasvonsa tyynyynsä päästäkseen näkemästä enempää.
— Kuulkaa, Arsène, sanoi rouva de Piennes vakavalla äänellä. Minulla on tuumia teidän suhteenne. Tahdon tehdä teistä kunniallisen naisen. Onnistumisesta on katumuksenne parhaana takeena. Minä käyn usein teitä katsomassa ja pidän huolta teistä. Kerran kiitätte te vielä minua kunnioituksesta itseänne kohtaan.
Ja hän tarttui sairaan käteen puristaen sitä hieman.
— Te olette koskenut minuun, huudahti tyttö raukka, te olette puristanut kättäni!
Ja ennen kuin rouva de Piennes ehti vetää pois kätensä, oli hän tarttunut siihen ja kostuttanut sen suudelmilla ja kyynelillä.
— Rauhoittukaa, rauhoittukaa, rakas lapsi, puheli rouva de Piennes. Elkää puhuko minulle enää mitään. Minä tiedän nyt kaikki ja minä tunnen teidät jo paremmin kuin te itse. Minä olen nyt teidän sielunne, teidän hurjan sielunne lääkäri. Teidän on totteleminen minua aivan kuin tohtoria ainakin, pyydän minä. Minä lähetän teille erään tuttavani pastorin, jota teidän on kuunteleminen. Sitten valitsen minä luettavaksenne hyviä kirjoja. Joskus puhelemme me yhdessä ja kun te paranette, niin keskustelemme teidän tulevaisuudestanne.