— Hui hai, sellaiset lupaukset ovat pelkkää lapsellisuutta vain. Kavalalle naiselle annettu lupaus ei velvoita mihinkään. Muuten, varokaa sitä, ehkäpä se on taikakalu, vaarallinen talismani, tuo joka teillä on kaulassanne. Turgis on, niin sanotaan, suuri velho.
— En usko taikuuteen.
— Ettekö taikureihinkaan?
— _Nais_taikureihin uskon kyllä vähän. Hän korosti ensimäistä tavua.
— Kuulkaapas, antakaa minulle tuo pyhäinjäännösrasia, ja ehkäpä minä sitten riisun naamioni.
— Tuo oli taas rouva de Turgis'n ääni!
— Viimeisen kerran, tahdotteko antaa minulle tuon pyhän esineen?
— Annan sen teille takaisin, jos riisutte naamionne.
— Voi! te ihan kiusaatte minua vatvomalla aina tuota Turgis'tanne.
Rakastakaa häntä jos teitä niin haluttaa, mitäpä se minua liikuttaa?
Hän käännähti nojatuolissaan kuin nyrpeilä mielin. Hänen kaulaansa peittävä atlas kohosi ja laski nopeasti.