Muutaman minuutin hän oli vaiti, sitten, käännähtäen äkkiä, hän sanoi pilkallisesti: Vala me dios! V. M. non es caballero, es un monge![59]
Yhdellä sysäyksellä hän kaasi kumoon molemmat pöydällä olevat kynttilät, ja puolet pulloista ja laseista. Kynttilät sammuivat silmänräpäyksessä. Samassa hän tempasi naamion kasvoiltaan. Mitä täydellisimmässä pimeydessä Mergy tunsi polttavien huulien tapailevan hänen suutaan ja kahden käsivarren sulkevan hänet kiihkeään syleilyyn.
XV.
Pimeässä.
"Kaikki kissat ovat yöllä harmaita."
Läheisen kirkon kello kajahutti neljä lyöntiä.
— Jesus Maria! Kello on jo neljä! Nipin napin ehdin kotia ennen päivänkoittoa.
— Mitä! te kovasydäminen, jätättekö minut niin pian?
— Minun täytyy! mutta me näemme ennen pitkää taas toisemme.
— Ettäkö näemme jälleen toisemme! ajatelkaa toki, rakas kreivitär, etten ole teitä kunnolla nähnytkään.