— Pelkään häiritseväni teitä, hyvä herra.
Vanha munkki puolestaan virkkoi, painaen päänsä hyvin syvään:
— Olen vähäpätöinen elsassilainen munkki parka… Puhun huonosti ranskaa … ja pelkäänpä ettei seurani uskonveljestäni ole miellyttävä.
— No mutta johan nyt jotain, sanoi Margareta muori, ihanko te rupeatte kursailemaan? Munkkien, ja varsinkin samaan munkkikuntaan kuuluvien keskenhän pitää olla vain yksi vuode ja yksi pöytä. Ja ottaen jakkaran hän asetti sen pöydän ääreen, suoraan munkkia vastapäätä. Vanhus istuutui siihen syrjittäin ja tuntui olevan kovin hämillään.
Omeletti tuli pöydälle.
— No arvoisat isät, lukekaa hyvin sukkelaan ruokarukouksenne ja sanokaa sitten minulle onko omelettini hyvä.
Sana ruokarukous tuntui saattavan molemmatkin munkit yhä enemmän ymmälle. Nuorempi sanoi vanhemmalle:
— Teidän on se luettava, te olette vanhempi, teille se kunnia kuuluu.
— Ei ollenkaan. Te olitte täällä ennen minua, teidän se on luettava.
— Ei suinkaan, olkaa hyvä lukekaa te se.