Kapteenin todistus oli yhtä hyvä kuin moni muukin todiste, joita on niin paljon.
— Tahdotteko että povaan teille? kysyi Mila Mergyltä.
— Mielelläni, vastasi Mergy, kietoen vasemman käsivartensa mustalaisnaisen vyötäisille samalla kuin hän ojensi tälle oikean kätensä avonaisena.
Mila tarkasteli melkein viiden minutin ajan mitään puhumatta, pudistaen silloin tällöin päätään miettiväisen näköisenä.
— No, kaunis lapsukaiseni, saanko rakastajattarekseni rakastamani naisen?
Mila näpäytti häntä kädelle.
— Onnea ja onnettomuutta, virkkoi hän; siniset silmät tekevät pahaa ja hyvää. Pahinta on, että vuodatat omaa vertasi.
Kapteeni ja kornetti istuivat äänettöminä, molempiinkin näytti tämä ennustuksen synkkä loppu samalla tavalla koskevan.
Syrjässä teki majatalonisäntä suuria ristinmerkkejä.
— Uskon että olet todellinen noita, jos osaat sanoa minulle, mitä heti kohta teen.