Mutta Béville pudisti päätään mitään vastaamatta.
— Voi nyt! kun eivät vieläkään herkeä minua kiusaamasta! sanoi
George. Mitä! Eikö minun anneta kuolla rauhassa?
Hän näki protestanttisen papin tulevan luokseen raamattu kainalossa.
— Poikani, sanoi pappi, kun te nyt…
— Riittää! riittää! Tiedän kyllä mitä aiotte minulle sanoa, mutta se on turha vaiva. Olen katolilainen.
— Vai olet sinä katolilainen! huudahti Béville. Et siis enää olekaan jumalankieltäjä?
— Mutta ennenvanhaan teidät — pappi virkkoi — kasvatettiin reformeerattuun oppiin; ja tänä juhlallisena ja peloittavana hetkenä, kun valmistaudutte astumaan töiden ja omientuntojen Korkeimman Tuomarin eteen…
— Olen katolilainen. Paholaisen sarvien kautta! jättäkää minut rauhaan.
— Mutta…
— Kapteeni, ettekö ollenkaan sääli minua! Olette jo tehnyt minulle suuren palveluksen; pyydän teiltä vielä toista sellaista. Laittakaa niin, että saan kuolla tarvitsematta kuulla varoituspuheita ja ruikutuksia.