— Niin, puhukaapa irstaisuudesta, lisäsi Béville, kaikki naiset varmaankin sanovat, että itsestänne saatte parhaan aiheen.
Fransiskaanimunkki vastasi tähän leikinlaskuun viekkaalla silmäniskulla, jossa ilmeni ylpeyttä ja iloa siitä, että häntä syytettiin nuorten ihmisten synnistä.
— Ei, en tahdo saarnata siitä, koska hovimme kaunokaiset eivät enää tahtoisi ripityttää itseään minulle, jos osottautuisin liian ankaraksi siinä kohden ja suoraan puhuen, jos puhuisin siitä, niin sillä vaan osottaisin kuinka voi tuomita itsensä ikiajoiksi, minkävuoksi … hetkisen mielihyvän vuoksi.
— No niin!… Ahaa! tuossa on kapteeni. Kuulepas George, anna meille saarnan teksti. Isä Lubin on lupautunut saarnaamaan ensimäisestä aiheesta, jonka hänelle annamme.
— Niin, sanoi munkki, mutta kiirehtikää, saakeli soikoon, sillä minun pitäisi jo olla saarnastuolissa.
— Hitto vieköön, isä Lubin, tehän olette yhtä hyvä kiroomaan kuin kuningas.
— Lyönpä vetoa, ettei hän kiroaisi saarnassaan, virkkoi Béville.
— Miksi en, jos minua kerran niin haluttaisi? isä Lubin vastasi häikäilemättömästi.
— Lyön vetoa kymmenen pistoolia, ettette sitä uskaltaisi.
— Kymmenen pistoolia! Olkoon menneeksi!