— Hyvä on, Mergy sanoi. Ja hän otti askeleen lähteäkseen pois.
— Hetkinen vielä! Vaudreuil huudahti, te unohdatte sopia kohtauspaikasta ja ajasta.
— Pré-aux-Clercs'illä kaikkien hovimiesten on tapana tavata toisensa; ja jos teillä ei ole jotain muuta paikkaa, josta erikoisesti pidätte?…
— Pré-de-Clercs'illä, olkoon menneeksi.
— Mitä aikaan tulee, niin … en nouse ennen kahdeksaa, syistä joita minun ei tarvinne mainita … ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. En mene maata kotonani tänä iltana, voin olla Pré'llä vasta yhdeksän maissa.
— Kello yhdeksän siis.
Luodessaan silmänsä toisaalle Mergy huomasi sangen lähellä itseään kreivitär de Turgis'n, joka oli jättänyt kapteenin keskustelemaan erään toisen hovinaisen kanssa. Saattaa aavistaa, että sankarimme tämän pahan jutun aiheuttajan nähdessään pakoitti kasvonsa vieläkin arvokkaamman ja teeskennellyn huolimattoman näköisiksi.
— Jo jonkin aikaa on ollut tapana taistella punaisiin housuihin puettuna. Jos ei teillä satu olemaan sellaisia valmiina, niin lähetän teille parin niitä. Niissä ei veri näy, ja se on siistimpää.
— Minusta se on lapsellista, Comminges vastasi.
Mergy hymyili sangen väkinäisesti.