Yhtäkkiä kreivitär erosi metsästäjien parvesta ja kääntyi lehtokujaan, joka muodosti kulman sen kanssa mitä pitkin kuningas ja hänen seurueensa olivat ratsastaneet.
— Mitä te teette? Comminges huudahti, tehän joudutte pois jäljiltä; ettekö kuule haukkua ja torvia tältä suunnalta?
— No niin! menkää te toista lehtokujaa pitkin; kuka teitä estää?
Comminges ei vastannut mitään, vaan seurasi kreivitärtä. Mergy teki samoin, ja kun he olivat painuneet metsään muutaman sadan askeleen verran, niin kreivitär hiljensi hevosensa käyntiä. Comminges hänen oikealla ja Mergy vasemmalla puolellaan tekivät myöskin heti samoin.
— Teillä on hyvä sotaratsu, herra de Mergy, Comminges sanoi; siinä ei näy hikipisaraakaan.
— Se on berberiläinen, jonka muuan espanjalainen möi veljelleni.
Tuossa on jälellä merkki miekaniskusta, jonka se sai Montcontourissa.
— Olette kai ollut mukana sodassa? kreivitär kysyi Mergyltä.
— En, arvoisa rouva.
— Ette siis ole kertaakaan saanut pyssynkuulaa?
— En, rouva.