— Ettekö miekaniskuakaan?
— En sitäkään.
Mergy luuli huomaavansa että kreivitär hymyili. Comminges kohotteli viiksiään kovin pilkallisen näköisenä.
— Ei mikään niin pue nuorta aatelismiestä kuin kaunis haava; vai mitä te siitä sanotte, rouva kreivitär?
— Kyllä, jos se on oikealla tavalla saatu.
— Mitä te oikealla tavalla saadulla tarkoitatte?
— Niin, haava on kunniaksi, jos se on saatu taistelutantereella; mutta kaksintaistelussa ei asianlaita ole enää sama; en tunne mitään halveksittavampaa.
— Herra de Mergy on, niin luulen, puhunut teille ennen ratsastusta.
— Ei ole, kreivitär virkkoi kuivasti.
Mergy ohjasi hevosensa Comminges'n viereen.