— Tänään vielä sataa, Mergy sanoi katsoen taivasta.
— Herra de Mergy, se ystävyys, jota tunnen veljeänne kohtaan, ja se vaara, johon antaudutte, herättävät mielenkiintoani teitä kohtaan.
Mergy kumarsi kunnioittavasti.
— Te kerettiläiset, te ette usko ollenkaan pyhäinjäännöksiin?
Mergy hymyili.
— Ja uskotteko saastuvanne niihin koskiessanne? kreivitär jatkoi… Te kieltäytyisitte niitä kantamasta niinkuin meidän roomalaiskatolilaisten on tapana tehdä.
— Se tapa meistä meikäläisistä tuntuu ainakin hyödyttömältä.
— Kuunnelkaahan. Muudan serkkuni sitoi kerran pyhäinjäännöksen metsäkoiran kaulaan, sitten hän ampui sitä kahdentoista askeleen päästä raehaulipanoksella.
— Ja koira kuoli?
— Siihen ei sattunut ainoatakaan haulia.