Roger pudisti epäillen päätänsä, mutta hänen otsansa näytti kirkastuvan.

— Ei, ei, lapsi raukkani, sanoi hän työntäen hellästi Gabriellen luotansa, minun täytyy ehdottomasti kuolla. Minä kärsin liian paljon, minä en jaksa tätä surua kestää.

— No niin, jos sinä tahdot kuolla, Roger, niin minä kuolen kanssasi! Mitä huolin elämästä ilman sinua! Minä olen uskalias ja olen käyttänyt pyssyä; osaan minä lopettaa itseni niinkuin muutkin. Minulla, joka olen murhenäytelmissä esiintynyt, on jo tottumustakin sellaiseen.

Alussa oli hänellä kyyneleet silmissä, mutta viimeinen lause sai hänet nauramaan, eikä Rogerkaan voinut olla suutansa hymyyn vetämättä.

— Sinä hymyilet, upseeri kultaseni, huusi hän taputtaen käsiään ja suudellen häntä, sinä et siis tapa itseäsi!

Ja hän suuteli edelleen vuoroin itkien, vuoroin nauraen, vuoroin kiroillen kuin matruusi, sillä hän ei ollut niitä naisia, joita joku karkeampi sana pöyristyttää.

Sillä välin otin minä huostaani Roger'n pistoolit ja tikarin.

— Rakas ystäväni Roger, sanoin minä, sinulla on lemmitty ja toveri, jotka rakastavat sinua. Usko minua, sinulla voi olla vielä onnea tässä maailmassa, sinullakin.

Syleiltyäni häntä kiiruhdin pois jättäen hänet kahdenkesken Gabriellen kanssa.

Luulenpa, ettemme olisi onnistuneet muuta kuin saamaan hänen päätöksensä toimeenpanon hiukan lykätyksi, jollei hän olisi saanut ministeriltä käskyä lähteä ensimäisenä luutnanttina eräälle fregatille, jonka piti risteilemän Intian merille, pujahdettuaan ensin sataman suulla vahtivan englantilaisen laivaston läpi. Yritys oli uhkarohkea.. Kuvasin hänelle, että oli kauniimpaa kuolla jalosti englantilaisten kuulan lävistämänä kuin lopettaa itsensä tuottamatta kunniaa ja hyötyä isiensä maalle. Hän lupasi jäädä eloon. Noista neljästäkymmenestä tuhannesta hän jakeli puolet rammoiksi joutuneille matruuseille tai merimiesten leskille ja lapsille. Loput hän antoi Gabriellelle, joka ensin vannoi käyttävänsä ne kaikki hyväntekeväisiin tarkoituksiin. Tyttöraukalla oli kyllä aikomuskin pitää sanansa, mutta tämä innostus oli hänessä lyhytikäistä. Sain jälkeenpäin tietää hänen antaneen muutamia tuhansia köyhille. Jäännöksellä hän osti itselleen koristeita.