Mietittyäni jonkun aikaa minä vastasin hänelle:
— Annan sanani siitä, että täytän tahtosi, jos sinä tulet kuolettavasti haavoitetuksi, niin ettei ole enää parantumisen toivoakaan. Siinä tapauksessa suostun lyhentämään kärsimyksiäsi.
— Minä tulen kuolettavasti haavoitetuksi tai kerrassaan tapetuksi.
Hän ojensi minulle kätensä, jota minä lujasti puristin. Sen jälkeen hän oli tyynempi, ja näkyipä hänen silmissään jonkinlaisen taistelu-ilon välähdyksiäkin.
Kello kolmen tienoissa puolen päivän jälkeen alkoivat vihollisen kanuunat jo kantaa meidän touvilaitoksiimme asti. Me reivasimme silloin osan purjeitamme, käännyimme sivuttain Alcestea kohti ja jatkoimme lakkaamatta tulta, johon englantilaiset pontevasti vastasivat. Noin tunnin taistelun jälkeen tahtoi kapteenimme, joka ei tehnyt mitään ennakolta miettimättä, koettaa ryntäystä. Mutta meillä oli jo kosolta kuolleita ja haavoitettuja, ja jäljelle jäänyt miehistö oli jo laimentunut; sen lisäksi olivat touvilaitoksemme kärsineet suuria vaurioita, ja mastotkin olivat pahasti vioittuneet. Samassa kuin me levitimme jälleen purjeemme lähestyäksemme englantilaista, kaatui pilalle ammuttu suurmastomme hirmuisella ryskeellä. Alceste käytti tästä onnettomuudesta syntynyttä hämminkiä heti hyväksensä. Se liukui laivamme perä puolelle ja lähetti siitä puolen pistoolinkantaman päästä täyssivuisen linjalaukauksen, joka lävisti fregatti-parkamme perästä keulaan saakka, meillä kun vielä ei tällä taholla ollut muuta kuin kaksi pientä tykkiä vastaukseksi. Olin silloin aivan lähellä Roger'ta, joka juuri hakkautti poikki niitä sivutouveja, jotka vielä pitivät kaatunutta mastoa hiukan koholla. Tunsin jonkun tarttuvan kovasti käsivarteeni, käännyn katsomaan ja näen hänen, Roger'n, makaavan vallan verissään kannella. Hän oli saanut kartessilaukauksen vatsaansa.
Kapteeni juoksi hänen luoksensa:
— Mitäs nyt on tehtävä, luutnantti? huudahti hän.
— Pitää naulata lippu tuohon mastontynkään ja upottaa laiva kaikkineen päivineen.
Kapteeni jätti hänet heti, sillä neuvo ei häntä ensinkään miellyttänyt.
— No, sanoi Roger minulle, muistappa nyt lupauksesi.