— Ei hätää mitään, kyllä sinä voit tuosta parantua.
— Heitä minut mereen! huusi hän hirmuisesti kiroten ja tarttuen takkini liepeeseen. Näethän, etten voi välttää kuolemaa; heitä minut nyt mereen, sillä minä en tahdo nähdä lippumme anastamista.
Kaksi matruusia lähestyi häntä aikoen kantaa hänet ruumaan.
— Tykkinne luo, te lurjukset! jyrähytti Roger heille. Ampukaa kartesseilla ja tähdätkää kannelle. Ja jos sinä nyt syöt sanasi, niin minä kiroan sinut maailman kurjimmaksi pelkuriksi ja petturiksi!
Hänen haavansa oli varmasti kuolettava. Näin kapteenin kutsuvan erästä kadettia luoksensa ja käskevän häntä noutamaan lippuamme.
— Anna minulle vielä kerran kätesi, ystävä, sanoin minä Roger'lle.
Samassa silmänräpäyksessä, jolloin lippumme…
— Kapteeni hoi, valaskala tuulen alla! keskeytti eräs kadetti juosten luoksemme.
— Valaskala? huudahti kapteeni ilosta loistaen ja jättäen kertomuksensa sikseen. Vene pian vesille!… Ruuhi mereen!… Kaikki veneet vesille! — Harppuunat, nuorat tänne! j.n.e., j.n.e.
Enkä minä saanut tietää, miten luutnantti Roger parka päivänsä päätti.