Puhuessaan hän täytteli omansa ja naapureittansa lasit.
Hieman hämillään valmistausi Saint-Clair vastaamaan; mutta Jules
Lambert ehti häntä ennen:
— Minä pidän paljon tästä tavasta, sanoi hän, ja omasta puolestani siihen suostun. Kaikkien Pariisin ompelijattarien malja! — huusi hän lasiansa kohottaen — paitsi kolmikymmenvuotiaitten, silmäpuolten ja ontuvaisten y.m.s.
— Hurraa! hurraa! huusivat nuoret Englannin ihailijat.
Saint-Clair nousi seisomaan lasi kädessä.
— Hyvät herrat, sanoi hän, minä en suinkaan ole niin laajasydäminen kuin ystävämme Jules, mutta olen sittenkin uskollinen. Ja tämä uskollisuus on sitä suurempiarvoinen, kun minä jo aikoja sitten olen ollut erotettuna ajatusteni morsiamesta. Olenpa kuitenkin varma siitä, että hyväksytte vaalini, ellette jo olekin kilpailijoitani. Judit Pastan malja, hyvät herrat! Jospa saisimme pian jälleen ihailla Euroopan ensimäistä tragedianäyttelijätärtä!
Thémines tahtoi arvostella tätä maljaa, mutta hyvähuudot keskeyttivät hänet. Tämän iskun torjuttuaan luuli Saint-Clair saavansa rauhan loppupäiväksi.
Keskustelu kääntyi ensin teattereihin. Näytelmäin sensuroimisesta päästiin sitten siirtymään politiikkaan, lordi Wellingtonista englantilaisiin hevosiin ja näistä taas helposti ymmärrettävää tietä naisiin; nuorista miehistä ovat näet kaunis hevonen ensi sijassa ja ihana lemmitty toisessa kaksi hartaimmin haluttua omaisuutta.
Ja sitten keskusteltiin keinoista näiden molempain saavuttamiseksi. Hevosia saa ostamalla ja naisia voi myöskin ostaa, mutta näistä emme huoli puhua. Tyhjennettyään vaatimattomasti vähäiset kokemuksensa tällä arkaluontoisella alalla arveli Saint-Clair, että ensimäinen ehto naisen valloittamiseksi oli muista erottautuminen vallan erinkaltaiseksi. Mutta oliko olemassa mitään yleistä kaavaa tälle erinkaltaisuudelle? Hän puolestaan ei sitä luullut.
— Teidän mielipiteenne mukaan, jatkoi Jules, olisi siis ontuvalla ja kyttyräselkäisellä paremmat edut naisten miellyttämiseksi kuin suoraselkäisellä ja kasvultaan muidenlaisella!