Sanat kuivivat hänen huulillaan; hän näki enää vain yhden esineen ja ajatteli ainoastaan yhtä asiaa: etruskilaista vaasia!
Kaunis todistus! sanonee kai arvostelija: epäillä lemmittyänsä senvertaisen asian vuoksi!
Oletteko te koskaan ollut rakastunut, herra arvostelija?
Thémines oli liian hyvällä tuulella loukkaantuaksensa siitä äänenpainosta, millä Saint-Clair oli hänelle puhunut. Hän vastasi huolettoman ja hyväsydämisen näköisenä:
— Enhän minä tee muuta kuin toistan mitä yleisesti kerrottiin. Asiaa pidettiin varmana siihen aikaan kuin te olitte Saksassa. Muuten minä tunnen rouva de Coursyta sangen vähän enkä ole kahdeksaantoista kuukauteen käynyt häntä tervehtimässäkään. Mahdollisesti on juttu vain erehdystä ja Massignyn valeita. Tullaksemme äskeiseen asiaamme, ja jos mainitsemani esimerkki olisikin väärä, niin olen minä siltä oikeassa. Te tiedätte kaikki, että Ranskan älykkäin nainen, jonka teokset…
Samassa aukesi ovi ja sisään astui Teodor Neville. Hän palasi Egyptistä.
— Teodor! niin pian takaisin! — Ja kysymyksiä sateli häntä vastaan.
— Toitko muassasi oikean turkkilaisen puvun? kysyi Thémines. Ja arapialaisen hevosen, ja egyptiläisen groomin?
— Mimmoinen mies se pasha on? uteli Jules. Ja milloin hän julistautuu itsenäiseksi? Oletko nähnyt lyötävän päätä poikki yhdellä sapelin iskulla?
— Entäpä almeet? Ovatko Kairon naiset kauniita? tiedusteli Roquantin.