— Näittekö kenraali L:iä? kysyi eversti Beaujeu; Mitenkä hän on järjestänyt pashan sotaväen? — Ja antoiko eversti C——— teille erään sapelin minua vasten?
— Niin, ja pyramiidit? ja Niilin putoukset? ja Memnonin muistopatsas? ja Ibrahim pasha? y.m.s.
Kaikki puhuivat yhtaikaa; Saint-Clair ajatteli vain etruskilaista vaasia.
Teodor oli istuutunut jalat ristissä — hän oli tottunut siihen Egyptissä eikä ollut vielä päässyt tästä tottumuksestaan täällä Ranskassa — odotteli, kunnes kysymykset olivat lopussa, ja puhui sitten kylliksi nopeasti, ettei niin helposti voitaisi keskeyttää, seuraavaan tapaan:
— Niin, pyramiidit! ne ovat, kunniani kautta, vain regular humbug. Ne eivät ole niin korkeita kuin luullaan. Strassburgin Münster on ainoastaan neljä metriä matalampi. Muinaismuistot ihan tunkevat silmistäni esille. En huoli niistä puhua. Pelkkä hieroglyfin näky jo saisi minut pyörryksiin. On niin paljon matkailijoita, joita sellaiset huvittavat! Minä puolestani tutkin tuon Aleksandrian ja Kairon kaduilla tungeskelevan omituisen ihmisjoukon ulkomuotoja ja tapoja, turkkilaisten, beduiinien, koptien, fellahien ja mogrebiinien. Tein kiireessä muutamia muistiinpanoja maatessani sairaalassa. Mikä ilkeä laitos tuo heidän sairaalansa! Toivon, ettette usko tautien tarttuvan! Minä se vain polttelin levollisesti piippuani kolmensadan ruttoa sairastavan potilaan keskellä. Siellä te, eversti, näkisitte kauniin ratsuväen, joka istuu hyvin hevosen selässä. Näytän teille joskus sieltä tuomiani mainioita sota-aseita. Minulla on eräs djerid, joka on ollut kuuluisan Murad beyn oma. Teille, eversti, on minulla muuan jutaghan ja Augustelle khandjar. Saatte myöskin nähdä _metshlani, burnus'_ini ja _haikk'_ini. Ja naisia olisin niinikään voinut tuoda, jos vain olisin tahtonut. Ibrahim pasha lähetti niitä niin paljon Kreikasta, että niitä sai melkein ilmaiseksi… Mutta äitini tähden… Pashan kanssa keskustelin paljon. Se on hiivatin älykäs ja ennakkoluuloton mies. Ette voi uskoa, kuinka hyvin hän tuntee meidän asioitamme. Hän on, kunniani kautta, perillä ministeristömme pienimmistäkin salaisuuksista. Minä ammentelin hänen puheistaan mitä tärkeimpiä tietoja Ranskan puolueasioista… Tällä haavaa huvittaa häntä erityisesti tilastotiede. Hän tilaa kaikki sanomalehtemme. Ja voitteko ajatella, hän on hurja bonapartelainen! Ei hän muusta puhukaan kuin Napoleonista. Voi mikä suuri mies se Bounabardo! sanoi hän minulle. Bounabardoksi he Bonapartea nimittävät.
— Giourdina, c'est à dire Jourdain, mutisi aivan hiljaa Thémines.
— Aluksi, jatkoi Teodor, oli Muhamed Ali sangen varovainen minun suhteeni. Kaikki turkkilaiset ovat, kuten tunnettua, tuiki epäluuloisia. Hän piti minua, lempo vieköön, vakoilijana tai jesuiittana. Jesuiittoja hän näet kammoaa. Mutta muutamien näkemien perästä hän huomasi minun olevan ennakkoluulottoman matkustelijan, joka halusi tutustua Itämaiden tapoihin, katsantokantoihin ja politiikkaan. Silloin hän astui kuorestaan ja puhui minulle avosydämisesti. Viime kerralla, se oli kolmas audienssi, jonka hän suvaitsi minulle myöntää, uskalsin minä sanoa hänelle: »Minä en ymmärrä, miksei Sinun Ylhäisyytesi julista itseänsä vapaaksi Portista?» — »Hyvä Jumala, sanoi hän, eihän minulta tahtoa puutu, mutta pelkäänpä, etteivät vapaamieliset lehdet, jotka sinun maassasi hallitsevat kaikki, kannata minua, jos kerran olen julistautunut Egyptistä vapaaksi.» Pasha on pulska, valkeapartainen ukko eikä naura koskaan. Hän lahjoitti minulle mainioita sokerileivoksia; mutta eniten kaikista hänelle antamistani lahjoista hän piti Charlet'n maalaamasta keisarillisen kaartin pukukokoelmasta.
— Onkohan pasha romantikko? kysyi Thémines.
— Hän ei paljon välitä kirjallisuudesta; mutta te tiedätte, että arapialainen kirjallisuus on läpeensä romantillista. Eräs heidän runoilijoistaan, nimeltä Melek Ayatalnefond-Ebn-Esraf, julkaisi äskettäin kokoelman »Mietelmiä», joiden rinnalla Lamartinen mietelmät tuntuvat klassilliselta proosalta. Saapuessani Kairoon otin arapiankielen opettajan, jonka avulla ryhdyin lukemaan Koraania. Vaikka en monta tuntia ottanutkaan, opin sentään tarpeeksi oivaltaakseni profeetan kirjoitustavan verrattomat ihanuudet ja käsittääkseni, kuinka huonoja kaikki meidän käännöksemme ovat. Kuulkaas, tahdotteko nähdä arapialaista kirjoitusta? Tuo kultakirjaimilla kirjoitettu sana merkitsee Allah, s.o. Jumala.
Näin sanoen hän näytti kovin ryvettynyttä kirjettä, jonka hän veti esiin lemuavasta silkkikukkarostaan.