Onnettomuustoveri.
Vaikka Jervis mitä huolellisimmin koetti piiloutua tehdessään havainnoitaan Lignerin farmilla, huomattiin hänet kuitenkin, ja hänet näki juuri turhaan etsimänsä neekeri.
Kun Sam monta tuntia nukuttuaan heräsi, tuli hän sattumalta katsoneeksi yhdestä varastohuoneen ilmareijistä ja silloin havaitsi hän ympäri hiipivän kasvimaan omistajan.
Sam ymmärsi, että hänen entisen isäntänsä käynti tarkoitti juuri häntä ja pysyttelihe huolellisesti piilossa päivän ajan; mutta illan tullen jätti hän pakopaikkansa, joka ei enää tuntunut turvalliselta ja haki itselleen varmemman piilopaikan metsässä.
Monivuotisen, aina aikaisimmasta nuoruudesta saakka kestäneen orjuuden jälkeen tuntui Samista nyt vapaus siinä määrin suloiselta, että hän päätti nauttia siitä eteenpäin, vaikkakin se toisi mukanaan kieltäytymistä ja puutetta. Mieluummin tahtoi hän elättää itsensä metsän antimilla, kuin heti ryhtyä työhön, vaikkakin vapaana työmiehenä.
Suojaksi tuulta ja ilmaa vastaan rakensi hän itselleen majan kauas ihmisasunnoista tiheiden pensastojen suojelemaan, melkein läpi pääsemättömään paikkaan ja kokosi sinne mitä hän retkeillessään erämaissa löysi syötäväksi kelpaavaa.
Omituisella näppäryydellä, joka on huomattava ominaisuus neekereillä, valmisti hän itselleen kalaverkon niinistä ja meriheinästä sekä joukon pyydyksiä metsänriistaa varten, ja kun hänen metsästysyrityksensä onnistuivat uskomattoman hyvin, voi hän tyyneesti odottaa lähimpää tulevaisuutta.
Kun hän illalla toisena päivänä Arkansasiin tulostaan palasi metsästysretkeltä, kuuli hän kaukaa koiran haukuntaa. Hän tunsi koiran olevan entisen isäntänsä hirvittävän verikoiran.
Epäilemättä oli koira jonkun karanneen orjan jälillä — jonkun Samin onnettomuustoverin, ja Sam päätti sentähden kiiruhtaa tälle onnettomalle avuksi.
Hänellä tosin ei ollut muuta puolustusasetta kuin vahva puukkonsa, mutta sellaisella ruumiinvoimalla, kuin Samilla oli, voi sitäkin asetta käyttää menestyksellä puolustukseksi koiraa vastaan, olipa se sitten kuinka iso ja vahva tahansa.