Seuraavana päivänä Phatik tuli hetkiseksi tajuihinsa. Hän silmäili ympärillensä, ikäänkuin olisi odottanut jonkun tulevan. Lopulta hänen päänsä painui takaisin pielukselle pettymyksen ilmein. Hän käänsi kasvonsa seinään päin syvään huoaten.
Bishamber ymmärsi hänen ajatuksensa, kumartui hänen puoleensa ja kuiskasi: "Phatik, minä olen lähettänyt hakemaan äitiäsi."
Päivä kului. Lääkäri virkkoi huolestunein äänin, että pojan tila oli erittäin arveluttava.
Phatik alkoi huutaa: "Mitattu — kolme syltä. Mitattu — neljä syltä. Mitattu —." Hän oli kuullut virta-alusten miesten siten huutelevan luotauksensa tuloksia. Nyt hän oli itse luotaamassa pohjatonta merta.
Myöhemmin samana päivänä syöksyi Phatikin äiti huoneeseen kuin tuulenpyörre, alkoi käydä huhtoa edestakaisin, valittaa ja parkua.
Bishamber yritti saada häntä tyyntymään, mutta hän heittäytyi vuoteeseen ja huusi: "Phatik, kultaseni, minun kultaseni!"
Phatik keskeytti hetkiseksi rauhattoman liikehtimisensä. Hänen kätensä lakkasivat heilumasta ylös ja alas. Hän sanoi: "Mitä nyt?"
Äiti huusi jälleen: "Phatik, kultaseni, minun kulta poikani."
Phatik käänsi päätänsä ylen hitaasti ja sanoi, ketään näkemättä: "Äiti, loma-aika on tullut."