Kotwalin poika sanoi hänkin: "Kumppanit, luotettavat ja uskolliset, älkää minua jättäkö. Minäkin lähden kerallanne."
Sitten nuori prinssi sanoi surevalle äidillensä: "Äiti, minä lähden nyt matkoille etsimään onneani. Takaisin tullessani olen varmaan keksinyt jonkin keinon kaikkien sinun surujesi hälventämiseksi."
Niin nuo kolme kumppanusta lähtivät yhdessä matkaan. Satamassa lepäsi ankkurissa kauppiaan kaksitoista laivaa, ja kolme kumppanusta nousivat muutamaan niistä. Etelätuuli puhalsi, ja alukset purjehtivat pois yhtä nopeasti kuin ne toiveet, jotka syttyivät prinssin sydämeen.
Simpukankuorisaaren luona he täyttivät yhden aluksen simpukankuorilla.
Santelipuusaaren rannassa he täyttivät toisen santelipuulla ja
Korallisaarille tultuansa he täyttivät kolmannen aluksen koralleilla.
Kului neljä vuotta, ja he täyttivät vielä neljä alusta, yhden norsunluulla, toisen myskillä, kolmannen ryytineilikoilla ja neljännen muskottipähkinöillä.
Mutta kun kaikki nuo alukset olivat täydessä lastissa, nousi ankara myrsky. Kaikki alukset upposivat ryytineilikkoineen ja muskottipähkinöineen, myskeineen ja norsunluineen, koralleineen ja santelipuineen ja simpukankuorineen. Mutta se alus, jossa kolme kumppanusta olivat, törmäsi erään saaren edustalla olevaan riuttaan, heitti heidät vahingoittumattomina rannalle ja pirstautui.
Tämä saari oli kuuluisa Korttien saari, missä elivät Ässä ja Kuningas ja Kuningatar ja Sotamies sekä yhdeksän- ja kymmensilmät ja kaikki muut jäsenet — suurten sääntöjen mukaisesti.
III
Tähän asti ei mikään ollut häirinnyt saaren rauhaa. Mitään uutta ei ollut tapahtunut. Mistään asiasta ei ollut milloinkaan kiistelty.
Sitten ilmestyivät yht'äkkiä meren rannalle heittämät toverukset — ja suuri kiista alkoi. Se koski varsinkin kolmea seikkaa.