Minua vanginneen ankaran hoitovallan kahleet olivat lopullisesti katkenneet, kun olin kotoa lähtenyt. Palatessani minä pääsin oikeuksiini. Minut oli syrjäytetty kauan nimenomaan siitä syystä, että olin ollut aina läsnä; nyt, kun olin ollut poissa näkyvistä, minut otettiin huomioon.
Jo paluumatkalla sain kokea ylenneen arvoni esimakua. Yksin matkoilla, palvelija mukanani, terveyttä ja vilkkautta uhkuen ja kullalla kirjailtu lakki päässäni minä pistin kaikkien silmiin, ja kaikki englantilaiset, jotka junassa kohtasin, osoittivat minulle melkoista huomiota.
Kotiin saapuessani en palannut ainoastaan matkaltani, vaan siirryin sitäpaitsi karkoituspaikastani palvelijoiden asumuksesta varsinaiseen olopiiriini sisäsuojiin. Kun perhe kokoontui äitini huoneeseen, niin minä pääsin joka kerta kunniasijalle. Ja talomme silloinen nuorin morsian tuhlasi minulle tuhlaamalla rakkautta ja kunnioitusta.
Varhaisessa lapsuudessa naisen huolenpito yleensä tulee osaksemme pyytämättä, ja koska se on välttämätön samoinkuin valo ja ilma, niin se otetaan vastaankin ilman mitään tietoista kiitollisuutta — kasvava lapsi osoittaa pikemmin useasti taipumusta vapautumaan naisellisen huolenpidon verkosta. Mutta se onneton olento, jolta tuo aikanansa puuttuu, jää tosiaankin paljoa vaille. Sellainen oli ollut minun valitettava osani. Kun siis palvelijoiden parissa kasvettuani yht'äkkiä sain osakseni runsaat määrät naisellista hellyyttä, en suinkaan voinut suhtautua siihen tunteettomasti.
Siihen aikaan, jolloin sisäsuojat olivat vielä saavuttamattomissani, ne muodostivat kuvitelmieni kultalan. Zenana, joka ulkonaisessa katsannossa on vankeuden paikka, oli minulle kaiken vapauden tyyssija. Siellä ei ollut koulua enempää kuin opettajiakaan, eikä kenenkään näyttänyt olevan tarvis tehdä mitään, mitä ei halunnut. Sen eristetyssä joutilaisuudessa oli jotakin salaperäistä; siellä sai leikkiä ja toimitella mitä mieli, tarvitsematta tehdä kenellekään tiliä puuhistansa. Tuon havaitsin varsinkin nuorimmasta sisarestani, joka tosin oli mukana mestari Nilkamalin opetustunneilla, mutta jota kohdeltiin aivan samoin, suorittipa hän tehtävänsä hyvin tai huonosti. Kun me sitten kymmenen tienoissa kiireesti nautimme aamiaisemme ehtiäksemme ajoissa kouluun, niin hän lähti huoletonna omille teillensä palmikon hartioilla heilahdellessa ja meidän tuntiessamme polttavaa kateudentuskaa.
Kun sitten uusi morsian, kultaisin kaulahelyin kaunistettuna, saapui taloomme, niin sisäsuojat kävivät entistä salaperäisemmiksi. Hän, joka tuli muualta ja kumminkin kuului meidän joukkoomme, veti minua ihmeellisesti puoleensa — minä tunsin polttavaa halua päästä hänen ystäväksensä. Mutta kun sitten monien juonien avulla onnistuin pääsemään hänen läheisyyteensä, niin nuorin sisareni huiskaisi minut pois huutamalla: "Mitä te pojat täällä teette? Korjaudu täältä ulos." Pettymykseen liittyvä loukkaus viilsi mieltäni syvälti. Heidän huoneittensa lasiovien läpi voi nähdä kaikenlaisia eriskummaisia leluja — posliini- ja lasiteoksia — jotka olivat upeasti koristellut ja väritetyt. Meitä ei pidetty mahdollisina eikä kelvollisina niitä edes koskettamaan, vielä vähemmin rohkenimme ajatellakaan pyytää jotakin niistä saadaksemme sillä leikkiä. Kaikesta huolimatta nuo meille pojille oudot ja ihmeelliset esineet osaltansa loivat sisäsuojien houkuttelevaan tenhoon vielä erikoista viehätystä.
Toistuvien torjumisten nojalla minua siten pidettiin loitolla.
Samoinkuin ulkoinen maailma oli sisäinenkin minulle saavuttamaton.
Siitä syystä ilmenivät minun kuitenkin siitä saamani vaikutelmat
kuvankaltaisina.
Kello käy kymmenettä illalla, Aghor Babu on päättänyt opetustuntinsa, ja minä vetäydyn sisään mennäkseni levolle. Pitkässä, uudinten himmentämässä käytävässä, joka johtaa ulkosuojista sisempiin, riippuu heikosti liekehtivä lamppu. Tuon käytävän päässä on neljä tai viisi porrasaskelmaa, joihin valo ei enää ulotu, ja niitä pitkin minä pääsen sisäpihaa kiertävälle parvekkeelle. Itäiseltä taivaalta lankee kuutamon juova parvekkeen länsikulmaan jättäen muut osat pimeän peittoon. Tuossa valoläikässä istuvat palvelustytöt likelle toisiansa kerääntyneinä, punovat puuvillan jätteitä lampunsydämiksi ja juttelevat hillityin äänin kotikylistänsä. Moni sellainen kuva on painunut lähtemättömäksi mieleeni.
Illallisen jälkeen me pesemme kuistikolla jalkamme ja kätemme, ennenkuin laskeudumme avaraan vuoteeseemme. Sitten tulee joku hoitajistamme, Tinkari tai Sankari, istuutuu vuoteemme pääpuoleen ja alkaa hiljaisin äänin kertoella tarinaa prinssistä, joka matkustaa matkustamistaan halki aution suomaan, ja kun tarina päättyy, niin huoneessa vallitsee hiljaisuus. Kasvot seinään päin käännettyinä minä tuijottelen niitä tummia ja vaaleita täpliä, joita on seinään syntynyt laastituksen paikoitellen irtauduttua ja jotka vain hämärästi häämöttävät himmeässä valossa. Uneen vaipuessani minä loihdin ne monenlaisiksi haaveellisiksi kuvioiksi. Toisinaan minä kuulen keskellä yötä unenhorrokseeni yövartijan huudon. Vanha Svarup se siellä kiertää parvekkeelta toiselle.
Sitten tuli uusi asioiden järjestys, jonka vallitessa kuvitelmieni tuntematon tarumaa soi minulle mitä runsaimmassa määrässä sen vastaanoton, jota olin kaiken aikaa hartaasti ikävöinyt. Se, minkä oikeastaan olisi pitänyt tulla osakseni päivä päivältä, korvattiin minulle nyt yht'äkkiä kaikkine suorittamatta jääneine erinensä. Tunnustan mielelläni, että päätäni hieman pyörrytti.