Palatsin ylempi tornikomero oli minun erakkolanani; ainoina kumppaneinani olivat ampiaiset, joilla oli siellä pesä. Minä makasin siellä yksinäni yön syvässä hiljaisuudessa. Toisinaan pirahti pesästä vuoteeseeni ampiainen tai pari, ja jos satuin kääntyessäni niitä loukkaamaan, niin kohtaus muodostui epämieluisaksi ampiaiselle ja pistävän kiusalliseksi minulle.
Kuutamoöinä minua huvitti käyskellä virranpuolisella avaralla pengermällä. Siellä minä sepitin ensimmäiset omat sävelmät eräitä laulujani varten. Niihin kuului muiden muassa ruusutytölle osoitettu laulu, jolla on vieläkin sijansa julkaistujen teosteni joukossa.
Havaitessani, kuinka puutteellinen englannintaitoni oli, minä ryhdyin lukemaan eräitä englanninkielisiä kirjoja sanakirjan avulla. Varhaisemmalta iältäni oli tapanani olla huolimatta siitä, mitä en ymmärtänyt, ja tyytyä siihen rakennelmaan, jonka mielikuvitukseni loi sieltä täältä tajuamine yksityiskohtien nojalla. Vielä nytkin minä koen tämän tavan aiheuttamia hyviä ja pahoja seurauksia.
25
ENGLANTI
Vietettyämme siten puoli vuotta Ahmedabadissa me lähdimme matkalle. Ei ollut mikään onnen tuokio se, jona aloin kirjoittaa kirjeitä matkaltani sukulaisilleni ja Bharatille. Nyt ei ole enää vallassani niitä peruuttaa. Ne olivat pelkkää nuorekkaan kehuskelun tuotetta. Sillä iällä ihmismieli ei vielä oivalla, että sen suurimpana ylpeytenä on ymmärtämisen, hyväksymisen ja kunnioittamisen kyky ja että vaatimattomuus on paras keino sen valtapiirin avartamiseksi. Ihailua ja kiitosta pidetään heikkouden tai petturuuden merkkinä, ja halu huudollansa voittaa ja loukkaavalla kritiikillänsä hajoittaa saa aikaan älyllisen ilotulituksen. Voisin kenties nyt hymyillä noille yrityksilleni osoittaa etevämmyyttäni herjaamalla toisia, ellei niiden suoruuden ja yleisen ritarillisuuden puute tekisi niitä ylen kiusallisiksi.
Minä olin varhaisimmista vuosistani saakka ollut tosiaankin ulkomaailmasta eristettynä. Kun minun nyt, seitsemäntoista vuoden ikäisenä, piti yht'äkkiä joutua keskelle englantilaisen seuraelämän virtaa, oli syytä pelätä, että uimiskykyni voisi pettää. Mutta kun kälyni lapsineen oli Brightonissa, niin minä voin välttää ensimmäisen järkytyksen hänen suojaamanansa.
Talvi oli tulossa. Eräänä iltana, kun istuimme jutellee lieden ääressä, syöksyivät lapset sisään ilmoittaen sen kuohuttavan uutisen, että oli satanut lunta. Me lähdimme kohta ulos. Oli pureva pakkanen, taivas oli valkean kuutamon valaisema ja maa valkoisen lumen peittämä. Minä en nähnyt luonnon kasvoja sellaisina kuin ennen, vaan ihan toisenlaisina — ikäänkuin unikuvana. Kaikki lähelläoleva näytti väistyneen etäälle, ja jäljelle oli jäänyt ainoastaan syviin mietiskelyihin vaipuneen askeetin valkoinen hahmo. En ollut milloinkaan ennen kokenut sellaista ilmestystä, että minut vain ovesta astuessani yllätti uusi, ihmeellinen, sanomaton kauneus.
Päiväni kuluivat hilpeästi kälyni hellässä hoivassa ja vallattomissa leikeissä lasten keralla. Minun merkillinen englannin-ääntämiseni heitä kovin huvitti, mutta vaikka muuten otinkin täydestä sydämestäni osaa heidän piloihinsa, en sittenkään kyennyt tuon seikan hupaisuutta tajuamaan. Kuinkapa olisinkaan saanut heille selväksi, ettei ollut mitään loogillista syytä erottaa toisistaan sanassa warm esiintyvää a-äännettä ja worm-sanan o-äännettä? Niinpä täytyi minun ottaa kantaakseni se pilkka, joka olisi oikeastaan ollut suunnattava englanninkielen naurettavaan oikeinkirjoitukseen.
Minä aloin kerrassaan mestarillisesti keksiä yhä uusia keinoja lasten askarruttamiseksi ja huvittamiseksi. Tämä taito on myöhemminkin monesti ollut minulle hyödyllinen, ja minä käyttelen sitä hyväkseni yhä vielä. Mutta kekseliäisyyteni ei ole enää yhtä ehtymätön. Silloin minulle tarjoutui ensikerran tilaisuus täydestä sydämestäni antautua lasten kanssa askartelemaan, ja antini oli tuore ja runsas kuten sellainen esikoislahja ainakin.