Minä olin lähtenyt kotoa jo aamiaisen jälkeen kymmenen tienoissa enkä ollut sittemmin mitään nauttinut. Kun ei ole valinnan varaa, niin askeettisuus käy varsin helpoksi. Minä napitin paksun päällystakkini kiinni leukaa myöten, istuuduin asemasillan lyhdyn alle ja jatkoin lukuani. Minulla oli mukanani Spencerin etiikan-esitys, Data of Elhics, joka oli hiljattain ilmestynyt. Minä lohduttauduin ajattelemalla, etten muuten olisi niinkään helposti saanut tilaisuutta kohdistaa siihen koko tarkkaavaisuuttani.
Vähän ajan kuluttua saapui eräs kantaja minulle ilmoittamaan, että puolen tunnin kuluttua saapuu ylimääräinen juna. Minä olin uutisen johdosta niin iloissani, etten enää kyennyt jatkamaan eetillisiä opintojani. Minä saavuin vihdoin perille kellon ollessa yhdeksän — oikeastaan minun olisi pitänyt olla läsnä jo seitsemän aikaan. "Mitä tämä merkitsee, Ruby?" kysyi emäntäni. "Missä olettekaan viivytellyt?" Minä en voinut liikoja ylpeillä lyhyesti esittäessäni merkillisiä seikkailujani. Päivällinen oli ohi. Mutta koska huonoa onneani tuskin voitiin pitää minun syynäni, en odottanut mitään ankaraa rangaistusta, sitäkin vähemmän, kun tuomarinani oli naishenkilö. Mutta korkean anglo-intialaisen virkamiehen leski virkkoi minulle ainoastaan tämän: "Tulkaahan, Ruby, saamaan lasi teetä."
Minä en ole milloinkaan ollut erinomainen teenjuoja, mutta koska toivoin kalvavan nälkäni siitä tyyntyvän, sain niellyksi lasin väkevää keitosta ja pari kuivaa korppua. Saliin saapuessani minä havaitsin vierasseurassa vanhahkoja naishenkilöitä sekä erään sievän amerikkalaisen neidin, jonka emäntäni veljenpoika oli kihlannut ja joka näytti uutterasti suorittelevan avioliittoa edeltäviä tavanomaisia rakkaudentunteen vaiheita.
"Mitäpä, jos hieman tanssittaisiin?" ehdotteli emäntä. Minun mielialani enempää kuin ruumiillinen tilanikaan ei vastannut sellaisen urheilun asettamia vaatimuksia. Mutta tottelevaiset ne tässä maailmassa enimmät mahdottomat asiat aikaansaavat, ja vaikka tanssi alun pitäen olikin järjestetty ainoastaan nuorta paria varten, minä siitä huolimatta minäkin tanssin verrattain iäkkäitten naisten keralla — hieman teetä ja pari pientä korppua erottamassa minua nälkäkuolemasta.
Siihen eivät kärsimykseni kumminkaan loppuneet. "Missä yönne vietätte?" kysyi emäntäni. Se oli kysymys, jota en ollut varustautunut vastaamaan. Minä silmäilin häntä sanattomana, ja hän selitti, että majatalo suljettiin keskiyön aikaan, joten minun oli parasta viipymättä lähteä sinne. Vierasvaraisuutta ei kumminkaan täydellisesti puuttunut, sillä minun ei tarvinnut yksinäni etsiä tietä majataloon, vaan eräs palvelija lyhtyineen opasti minut sinne. Aluksi ajattelin asian voivan koitua siunaukseksi ja ryhdyin perille tultuani kohta tiedustelemaan ravintoa: lihaa, kalaa tai kasviksia, kuumaa tai kylmää, kunhan jotakin. Minulle ilmoitettiin, että juomia voin saada mitä lajia halusin, mutta ruokaa en minkäänlaista. Sitten minä päätin etsiä unohdusta unesta, mutta senkään maailmojakäsittävässä helmassa ei näyttänyt olevan sijaa minulle. Makuuhuoneeni kivipermanto oli jäisen kylmä, ja koko sisustuksen muodosti vanha vuode raihnaisen pesutelineen keralla.
Aamusella anglo-intialainen leskeni kutsutti minut murkinoimaan. Minä havaitsin edessäni kylmän aamupalan, ilmeisesti eilisen päivällisen jäännöksiä. Eipä olisi haitannut ketään, vaikka olisi edellisenä iltana suotu minulle siitä vähäinen annos, haaleana tai kylmänä. Minulle siitä olisi ollut se etu, että tanssini olisi vähemmän muistuttanut maalle kiskaistun karpin tuskaisia tempoiluja.
Aamiaisen jälkeen emäntäni ilmoitti minulle, että se lady, jota minut oli kutsuttu laulullani ilahduttamaan, makasi sairaana vuoteessaan ja että minun oli esitettävä serenadini hänen makuuhuoneensa oven edustalla. Minut asetettiin seisomaan ylimmälle porrastasanteelle. Leski osoitti suljettua ovea ja virkkoi: "Tuolla hän on." Ja minä viritin Behaga-sävelmän kääntyen oven takana piilevän tuntemattoman puoleen. En ole saanut tietää, miten se sairaaseen tehosi.
Lontooseen palattuani minä sain sairasvuoteessa sovittaa typerän myöntyväisyyteni. Tri Scottin tyttäret vannottivat minua olemaan pitämättä tuota englantilaisen vierasvaraisuuden näytteenä. He väittivät Intian suolan olleen asiaan vaikuttamassa.
26