»Vai niin! Luultavasti jonkin sanomalehden palveluksessa?»
»En.»
»Mitä teillä siis oli Ghosipurassa tekemistä?»
»Jouduin sinne vaellusretkelläni, ja kun huomasin poliisin harjoittavan siellä sortoa, jonka pelätään yhä jatkuvan, tulin luoksenne toivoen teidän suovan apua.»
»Tiedättekö, että Ghosipuran asukkaat ovat konnia?» kysyi tuomari.
»He eivät ole konnia, mutta pelottomia ja riippumattomia, ja he eivät voi sietää vääryyttä esittämättä vastalausettansa», vastasi Gora.
Tuo sai tuomarin raivostumaan. Siinä oli hänen edessään eräs niistä uudenaikaisista nuorista miehistä, joiden ajatukset on kasvatus hämmentänyt. »Sietämätöntä», mutisi hän itsekseen ja lisäsi ankarasti, ikäänkuin kerta kaikkiaan tehdäkseen lopun keskustelusta: »Te ette ollenkaan tunne näiden seutujen olosuhteita.»
Mutta Gora vastasi raikuvin äänin: »Te tunnette niitä olosuhteita vielä vähemmän kuin minä!»
»Kuulkaahan», sanoi tuomari. »Minä varoitan teitä sekaantumasta
Ghosipuran juttuun, koska teidän muuten käy varsin huonosti.»
»Koska osoitatte puolueellisuutta kyläläisten vahingoksi ettekä tahdo poistaa heihin kohdistuvia vääryyksiä», sanoi Gora, »niin minulla ei ole muuta neuvoa kuin palata Ghosipuraan ja rohkaista parhaani mukaan asukkaita pitämään puoliansa poliisivallan sortoa vastaan».