Tuomari pysähtyi äkkiä, kääntyi kuin salama Goran puoleen ja huusi:
»Millainen kirottu hävyttömyys!»
Gora poistui hitaasti vastaamatta enempää.
»Millaisia oireita ilmeneekään maanmiehissämme nykyjään?» kysyi tuomari pilkallisesti Haranilta.
»Se vain osoittaa, ettei heidän sivistyksensä ole kyllin syvällistä», vastasi Haran, äänessä ylemmyyden sävy. »Henkistä ja moraalista opetusta ei ole nimeksikään. Nuo veikot eivät ole kyenneet omaksumaan sitä, mikä on parasta englantilaisessa sivistyksessä. He ovat oppineet läksynsä ulkoa, mutta heiltä puuttuu moraalinen harjoitus, ja siitä syystä he kiittämättöminä eivät tahdo tunnustaa Englannin valtaa Intiassa Sallimuksen säätämäksi.»
»Sellaista moraalista sivistystä he eivät voi koskaan saada, elleivät käänny kristityiksi», huomautti tuomari painokkaasti.
»Tavallaan se on totta», myönsi Haran ja alkoi taidokkaasti analysoida, missä suhteessa hän liittyi kristilliseen näkökantaan, missä suhteessa siitä poikkesi.
Tuomaria oli tuo keskustelu askarruttanut siinä määrin, että hän huomasi ajan kulumisen vasta sitten, kun hänen puolisonsa palasi saateltuaan Pareš Babun tyttäret heidän asumukseensa ja huusi: »Etkö lähde kotiin, Harry?»
»Totisesti!» huudahti hän katsahdettuaan kelloonsa. »On jo kaksikymmentä minuuttia yli kahdeksan!» Ajoneuvoihin noustessaan hän puristi lämpimästi Haranin kättä ja sanoi: »Ilta on kulunut erinomaisen hupaisesti keskustellessamme.»
Palattuaan asuntoon Haran selosti seikkaperäisesti omaa keskusteluansa, mutta jätti mainitsematta Goran äkillisen vierailun.