»Typerää teeskentelyä!» ivaili Haran, jota koko juttu ei ollenkaan miellyttänyt.
Olivatpa Lolitan tunteet todellisuudessa olleet millaiset tahansa, hän oli kuitenkin näihin asti osoittanut Haranille ulkonaista kunnioitusta eikä ollut milloinkaan hänen kanssaan kiistellyt, mutta nyt hän pudisti kiivaasti päätänsä ja huusi: »Se ei ole mitään teeskentelyä — kaikki, mitä Gour Babu on tehnyt, on aivan oikein. Onko tuomarin asia meitä ahdistella, niin että meidän on pakko itseämme puolustaa? Pitääkö meidän maksaa heille palkkoja ja sitten palkata itsellemme vielä puolustajia päästäksemme vapaiksi heidän kynsistään? On tosiaankin paljoa parempi mennä vankilaan kuin suostua sellaiseen oikeudenkäyttöön.»
Haran silmäili Lolitaa ihmeissään. Hän oli nähnyt hänet lapsena eikä ollut milloinkaan otaksunut hänellä olevan varmoja omia mielipiteitä. Hän nuhteli Lolitaa vakavasti sopimattomasta tunteenpurkauksesta sanoen: »Mitäpä sinä sellaisista asioista ymmärrät? Sivistymättömien koulupoikien mellastus näyttää saaneen pääsi pyörälle, naskalien, jotka ovat oppineet ulkoa muutamia kirjoja, mutta joilla ei ole minkäänlaisia omia ajatuksia eikä minkäänlaista kulttuuria!»
Sitten Haran kuvaili edellisenä iltana tapahtunutta Goran ja tuomarin kohtausta ja kertoi vielä, mitä tuomari oli jälkeenpäin sanonut. Ghosipuran asia oli Binoille uusi ja sai hänet sitäkin levottomammaksi, koska hän nyt käsitti, ettei tuomari tulisi päästämään Goraa helpolla.
Haran Babu ei saavuttanut kertomuksellaan tavoittelemaansa vaikutusta. Sutšaritaa loukkasi kovin se halpamaisuus, että Haran oli kaiken aikaa vaiennut asiasta, ja kaikki alkoivat halveksia Harania nyt ilmiselväksi käyneen Goraan kohdistuvan vihan vuoksi.
Sutšarita oli vaiti koko ajan; kerran näytti siltä, kuin hänkin olisi aikonut esittää jonkin vastalauseen, mutta hän hillitsi itsensä, tarttui kirjaansa ja käänteli sen lehtiä vapisevin käsin.
Lolita virkkoi uhmaten: »Olkoon Haran Babu tuomarin puolella, minä en siitä välitä. Minulle koko asia vain todistaa, kuinka jalo mies Gour Babu on!»
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
Koska varakuvernöörin oli määrä saapua tänään, tuli tuomari oikeudenistuntoon täsmälleen puoli yhdentoista aikaan toivoen suoriutuvansa ajoissa oikeudenjakamisesta.
Satkori Babu, joka puolusti opiskelijoita, koki käyttää tilaisuutta auttaakseen ystäväänsä. Tarkasteltuaan asiaa joka puolelta hän oli johtunut siihen päätökseen, että kaikkein parasta oli myöntää syyllisyys, mutta anoa lievää tuomiota vedoten syytettyjen nuoruuteen ja kokemattomuuteen.