Tuomari tuomitsi pojat saamaan raippoja, viidestä viiteenkolmatta iskuun, heidän ikänsä ja rikkomuksensa suuruuden mukaisesti. Goralla ei ollut asianajajaa, ja itse itseään puolustaessaan hän yritti osoittaa kuinka epäoikeutettu oli poliisin väkivaltainen menettely, mutta tuomari keskeytti hänen puheensa ankarasti häntä nuhdellen ja tuomitsi hänet kuukaudeksi ankaraan vankeuteen virkavelvollisuuttaan täyttävän poliisin vastustelemisesta, sanoen vielä, että hän voi olla kiitollinen päästessään niin vähällä.

Sudhir ja Binoi olivat oikeuden istunnossa, mutta viimeksimainittu ei voinut katsoa Goraa kasvoihin. Hän tunsi tukehtuvansa ja kiiruhti pois. Sudhir kehoitti häntä tulemaan asumukseen, kylpemään ja nauttimaan hieman ravintoa. Mutta Binoi ei ottanut kuulevaan korvaan hänen sanojansa, vaan istuutui matkan varrella puun varjoon ja sanoi Sudhirille: »Palaa sinä asuntoon, minä tulen aivan pian jäljessäsi.»

Binoi ei tietänyt, kuinka kauan istui siinä Sudhirin mentyä. Mutta auringon kääntyessä alenemaan, saapuivat ajoneuvot, jotka pysähtyivät ihan hänen eteensä. Kohottaessaan katseensa Binoi näki Sudhirin ja Sutšaritan astuvan vaunuista ja tulevan häntä kohti. Heidän lähetessään hän nousi nopeasti ja kuuli Sutšaritan sanovan tunnetta väräjävällä äänellä: »Ettekö lähde meidän kanssamme, Binoi Babu?»

Binoi havaitsi samassa, että ohikulkijain huomio alkoi kiintyä heihin, ja niin hän lähti heti heidän kanssaan vaunuihin. Kukaan ei virkkanut mitään koko matkalla.

Kun oli saavuttu perille, Binoi huomasi heti, että oli ollut käynnissä ankara kiista. Lolita oli selittänyt jäävänsä pois tuomarin iltahuveista, Baroda-rouva oli kamalassa pulassa, ja Harania raivostutti Lolitan-laisen pienen vintiön järjetön kapinoiminen. Hän valitti alinomaa sitä henkistä sairautta, jonka alaisiksi olivat joutuneet uudenaikaiset pojat ja tytöt, jotka kieltäytyivät noudattamasta minkäänlaista kuria. Se johtui hänen mielestään siitä, että heidän sallittiin seurustella kaikenlaisten henkilöiden kanssa ja jutella jonninjoutavista asioista!

Binoin saapuessa Lolita sanoi: »Binoi Babu, minä pyydän teiltä anteeksi. Olen tehnyt teille suurta vääryyttä, kun en ole kyennyt ymmärtämään esittämienne vastaväitteiden oikeutusta. Meillä on kerrassaan väärä käsitys asioista senvuoksi, ettemme tunne mitään muuta kuin oman ahtaan piirimme. Panu Babu tässä sanoo, että tuomarin toiminta on kaitselmuksen Intialle säätämä. Jos on niin laita, voin vain sanoa, että harras halumme kirota sellaista toimintaa on sekin kaitselmuksen säätämä.»

Haran huudahti kiukkuisesti: »Lolita, sinä —»

Mutta Lolita käänsi hänelle selkänsä ja virkkoi: »Suvaitkaa olla hiljaa! Minä en puhu teille! — Kuulkaa, Binoi Babu, älkää antako kenenkään houkutella itseänne. Tänä iltana ei esitetä mitään näytelmää, ei missään tapauksessa!»

»Lolita!» huudahti Baroda-rouva yrittäen katkaista lyhyeen hänen huomautuksensa. »Oletpa kiltti tyttö! Etkö salli Binoi Babun lähteä kylpemään ja saamaan jotakin syödäkseen? Etkö tiedä, että kello on jo puoli kaksi? Katsohan, kuinka kalpealta ja uupuneelta hän näyttää!»

»Minä en voi syödä mitään tässä talossa», sanoi Binoi. »Me olemme täällä tuomarin vieraina.»