Pareš Babu, joka arvasi, ettei Lolita milloinkaan saavuttaisi yleistä suosiota, vaan pysyisi aina erikoisena, oli melkein tuskallisen huolestuneesti vetänyt hänet lähelleen ja suhtautui hänen virheisiinsä sitäkin lempeämmin, kun tiesi ettei kukaan muu antanut niitä anteeksi. Hän käsitti heti, mitä Lolitan olisi tulevaisuudessa kestettävä, kun kuuli hänen palanneen yksin Binoin seurassa, käsitti, että yhteiskunta soveltaisi tuohon vähäiseen harhautumiseen rangaistuksen, jonka ansaitsisi paljoa pahempi rikos.
Hänen asiaa pohtiessaan Lolita jatkoi. »Isä, minä tiedän menetelleeni väärin, mutta eräs asia minulle on nyt selvinnyt, — tuomarin ja kansamme välillä vallitseva suhde on sellainen, ettei hänen suojeleva vieraanvaraisuutensa suinkaan ole meille kunniaksi. Olisiko minun pitänyt jäädä sitä nauttimaan, kun olin asian tajunnut.»
Pareš Babun ei ollut helppo vastata kysymykseen hän ei virkkanut mitään, vaan kopahdutti kämmenellään leikkisästi pienen villittynsä päätä.
Saman päivän iltana Pareš Babu käyskeli edestakaisin talonsa edustalla harkiten koko tapahtumaa, kun Binoi saapui ja tervehti häntä kunnioittavasti. Pareš Babu keskusteli hänen kanssaan Goran vangitsemisesta ja kaikista siihen liittyvistä seikoista verrattain laajasti, mutta ei viitannut sanallakaan siihen, että Binoi oli matkustanut Lolitan kanssa höyryaluksessa. Kun sitten ilta pimeni, hän sanoi: »Tulkaa, Binoi, mennään sisään.»
Mutta Binoi ei halunnut lähteä sisään, vaan sanoi: »Minun täytyy nyt mennä kotiin.»
Pareš Babu ei toistanut kehoitustansa, ja Binoi lähti hitaasti poistumaan luotuaan nopean silmäyksen toisen kerroksen parvekkeelle.
Lolita oli parvekkeelta nähnyt Binoin, ja kun hänen isänsä tuli yksin sisään, hän laskeutui alakertaan isän huoneeseen otaksuen Binoin seuraavan myöhemmin. Mutta kun Binoita ei kuulunut, olisi Lolita, joka oli hetkisen hermostuneesti käsitellyt pöydällä olevia kirjoja ja papereita, lähtenyt huoneesta, ellei Pareš Babu olisi häntä pidättänyt. Lempeästi katsahtaen hänen alaspainuneisiin kasvoihinsa hän pyysi Lolitaa laulamaan ja siirsi lampun niin, ettei sen valo langennut hänen kasvoihinsa.
NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU.
Seuraavana päivänä palasi Baroda-rouva toisten retkellä olleiden keralla.
Lolitan käytös kuohutti Haranin mieltä siinä määrin, ettei hän voinut olla tulematta suoraa päätä Pareš Babun luo asiasta keskustelemaan.