Baroda kulki Lolitan ohi sanaakaan sanomatta, niin vihaisena, ettei edes tyttöön katsahtanut, ja meni suoraan omaan huoneeseensa.
Labonja ja Lila olivat hekin kiukuissaan Lolitalle, sillä hänen ja Binoin jäädessä pois oli ohjelma supistunut siinä määrin, että he olivat kärsineet sanomatonta nöyryytystä.
Sutšarita puolestaan ei ollut ottanut osaa Haranin vihaiseen pauhaamiseen, ei Barodan kyyneleiseen tuskaan eikä Labonjan ja Lilan nöyryytyksen tunteeseen, vaan oli jäisesti vaiennut ja suorittanut tehtäviään kuin kone. Tänäänkin hän astui huoneeseen viimeisenä, liikkuen kuin automaatti.
Sudhir oli siinä määrin hävennyt esittämäänsä osaa, että oli kerrassaan kieltäytynyt lähtemästä toisten mukana, ja Labonja, jota suututti, ettei hän välittänyt hartaista pyynnöistä, vannoi jättävänsä hänet oman onnensa nojaan ikiajoiksi!
»Tämä on tosiaankin liikaa!» huudahti Haran työntyessään Pareš Babun huoneeseen.
Lolita, joka oli viereiseen huoneeseen kuullut hänen tulonsa, astui hänkin sisään, asettui isänsä tuolin taakse, molemmat kädet selkänojan varassa, ja katseli Harania suoraan silmiin.
»Olen kuullut koko tapauksen Lolitalta itseltään», virkkoi Pareš Babu, »ja minun luullakseni ei ole mitään hyötyä siitä, että sitä tässä laajemmin käsittelemme.»
Haran piti Pareš Babun tavanomaista tyyneyttä pelkkänä luonteen heikkouden merkkinä ja vastasi julkeanlaisesti: »Se, mitä on tapahtunut, on epäilemättä ohi, mutta se luonteenvika, josta se aiheutuu, on yhä olemassa, ja sen pohtiminen on välttämätöntä. Lolita ei olisi milloinkaan voinut tehdä mitä teki, ellette te olisi aina häntä ylenmäärin sukoillut. Voitte käsittää, millaista vahinkoa olette hänelle siten aiheuttanut, kun kuulette tämän häpeällisen jutun kaikki yksityiskohdat!»
Pareš Babu, joka tunsi myrskyn olevan nousemassa tuolin selkäpuolella, veti Lolitan viereensä, tarttui hänen käteensä ja sanoi Haranille suopeasti hymyillen: »Kuulkaahan, Panu Babu, kun teidän vuoronne tulee, opitte ymmärtämään, että lasten kasvattaminen edellyttää myöskin rakkautta!»
Lolita kumartui isänsä puoleen, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja kuiskasi hänen korvaansa: »Isä, vesi jäähtyy, lähde kylpemään.»