»Kuinka lienee», nauroi Anandamoji. »On aivan uskomatonta, kuinka hän komentaa minua päivän pitkän — en saa hetkenkään lepoa hänen päähänpistoiltansa!» Anandamoji katsahti lempeästi Binoihin.
»Jumala käyttää minua vain välineenä koetellessaan sitä kärsivällisyyttä, jolla hän on sinut varustanut», vastasi Binoi.
Tuon kuullessaan Sutšarita nyhjäsi viekkaasti Lolitaa ja sanoi: »Kuulitko, Lolita? Onko meitäkin koeteltu ja havaittu, että me moninaisissa puutumme.»
Huomatessaan, ettei Lolita tuosta huomautuksesta välittänyt, Anandamoji nauroi ja sanoi: »Tällä kertaa Binu koettelee omaa kärsivällisyyttänsä. Ette voine arvata, mitä te hänelle merkitsette. Iltaisin hän ei voi puhua mistään muusta, ja Pareš Babun pelkkä nimi saa hänet intoutumaan.» Niin puhuessaan Anandamoji silmäili Lolitaa, joka tosin koki näyttää luontevalta, mutta ei kuitenkaan voinut olla ankarasti punastumatta.
»Ette arvaakaan, kuinka monen henkilön kanssa hän on kiistellyt Pareš Babua puolustaen!» jatkoi Anandamoji. »Kaikki hänen oikeaoppiset ystävänsä väittävät hänen olevan brahmon, ja ovatpa muutamat yrittäneet tehdä hänestä hylkiötäkin. Älähän ole milläsikään, Binu poikaseni, ei siinä ole mitään hävettävää. — Mitä aioitte sanoa, pieni maammoseni?»
Lolita oli kohottanut katseensa, mutta laski sen jälleen alas, ja Sutšarita vastasi hänen puolestaan: »Binoi Babu on ollut kyllin hyvä antaakseen meille ystävyytensä — se ei johdu ainoastaan meidän ansiostamme, vaan hänen omasta hyvästä sydämestään.»
»Siinä asiassa en voi olla samaa mieltä», hymyili Anandamoji. »Olen tuntenut Binoin aina siitä asti, kun hän oli pieni poika, ja koko tänä aikana hän ei ole solminut ystävyysliittoa kenenkään muun kuin minun Gorani kanssa. Hän ei tule toimeen edes omaan luokkaansa kuuluvien ihmisten joukossa. Mutta teihin tutustuttuaan hän on joutunut kerrassaan saavuttamattomiin! Olin valmis kiistelemään kanssanne sen asian vuoksi, mutta nyt huomaan joutuneeni samaan tilaan — te olette liian vastustamattomia, rakkaani!» Tuon sanottuaan Anandamoji hyväili kumpaakin tyttöä koskettaen heidän leukaansa ja sitten suudellen omia sormiansa.
Binoin asema alkoi käydä niin vaikeaksi, että Sutšarita sääli häntä ja sanoi: »Kuulkaahan, Binoi Babu, isä tuli kerallamme ja juttelee nyt alakerrassa Krišnadajal Babun kanssa.»
Tuo soi Binoille tilaisuuden paeta ja jättää naiset yksikseen. Anandamoji kertoi sitten tytöille Goran ja Binoin välillä vallitsevasta erinomaisesta ystävyydestä ja havaitsi helposti, millaista mielenkiintoa hänen kertomuksensa kuuntelijoissa herätti.
Anandamojilla itsellään ei ollut maailmassa ketään rakkaampaa kuin nuo kaksi, joille hän oli suonut äidinrakkautensa täyden ihailun aina heidän varhaisesta lapsuudestaan saakka. Hän oli tosiaankin muovannut heidät omin käsin, niinkuin tyttöset muovaavat itselleen Šivan kuvia palvontansa esineiksi, ja he olivat omaksuneet hänen koko kiintymyksensä.