»Kysymyksenä on pikemmin se», virkkoi Binoi, »sallitaanko Goran liittyä brahmoperheeseen. Eikö sinulla ole mitään sitä vastaan?»
»Ei mitään, sen voit uskoa», vastasi Anandamoji.
»Eikö tosiaankaan?» huudahti Binoi.
»Ei ollenkaan, Binu», vakuutti Anandamoji. »Miksi olisikaan?
Avioliitto on toisiinsa liittyvien sydänten asia — jos niin käy, mitä
merkitsevätkään luetut loitsut? Riittää, jos pyhä toimitus tapahtuu
Jumalan nimeen.»
Binoi tunsi suuren taakan vierähtävän mielestään ja lausui innostuneena: »Äiti, mieleni on täynnä ihmetystä, kun kuulen sinun noin puhuvan. Mistä oletkaan saanut niin vapaan mielen?»
»Mistä? Goraltapa tietenkin!» vastasi Anandamoji nauraen.
»Mutta Gorahan sanoo ihan vastakkaista», väitti Binoi.
»Mitäpä siitä, mitä hän sanoo?» virkkoi Anandamoji. »Kaikki se, mitä olen oppinut, johtuu kuitenkin Gorasta — kuinka tosi on ihminen itse ja kuinka vääriä ne asiat, joita koskevat kiistat erottavat ihmisiä toisistaan. Mikä onkaan loppujen lopuksi brahmon ja oikeauskoisen hindulaisen välinen erotus, poikaseni? Ihmisten sydämissä ei ole minkäänlaista kastijakoa — siellä Jumala johdattaa ihmiset toistensa luo ja siellä Hän itse tulee heidän luoksensa. Voiko käydä päinsä pitää hänet loitolla ja jättää yhdistämisen velvollisuus ihmisten uskomusten ja ulkonaisten muotojen asiaksi?»
»Sinun sanasi ovat minulle hunajaa, äiti», lausui Binoi kumartuen kunnioittavasti koskettamaan hänen jalkojansa. »Sinun seurassasi viettämäni päivä on ollut tosiaankin hedelmääkantava!»