Lopulta Harimohinin täytyi tunnustaa itsensä Sutšaritan antaumuksen voittamaksi, ja niin hän suostui empimättä ottamaan vastaan sisarentyttärensä palvelukset. Sisartaan jäljitellen alkoi Satiškin pyrkiä nauttimaan tätinsä ruokaa, ja vihdoin asia kehittyi sille kannalle, että nuo kolme ihmistä muodostivat erikoisen pienen perhekunnan Pareš Babun talon eräässä nurkassa. Lolita oli ainoa molempia osia yhdistävä silta, sillä Baroda-rouva piti huolen siitä, etteivät hänen toiset tyttärensä lähestyneet Harimohinin olopaikkaa, — ja olisi estänyt Lolitaakin siitä, jos olisi uskaltanut.
NELJÄSKYMMENES LUKU.
Baroda-rouva kutsui usein luokseen samanuskoisia naistuttaviaan, ja toisinaan he kerääntyivät kattotasanteelle Harimohinin huoneen edustalle. Sellaisissa tapauksissa Harimohini pyrki sydämensä yksinkertaisuudessa olemaan heidän seuranansa, mutta he puolestaan voivat tuskin salata ylenkatsettansa. He silmäilivätkin häntä pistävästi Barodan esittäessä oikeauskoisiin tapoihin ja tottumuksiin kohdistuvia purevia huomautuksia, joihin muutamat heistä yhtyivät.
Sutšaritan, joka oli aina tätinsä seurassa, täytyi ääneti kestää nuo hyökkäykset. Hän voi korkeintaan osoittaa teoillaan, että pilkka kohdistui häneenkin, koska hän noudatti tätinsä esimerkkiä. Kun tarjottiin virvokkeita, hän kumarsi ja kieltäytyi mitään nauttimasta sanoen: »Kiitoksia, minä en nauti mitään sellaista.»
Silloin Baroda alkoi purkaa mielikarvauttaan: »Mitä! Tarkoitatko, ettet voi syödä meidän seurassamme?»
Kun Sutšarita jälleen ilmaisi haluttomuutensa, kääntyi Baroda ivalliseksi ja sanoi ystävilleen: »Tiedättekö, meidän nuori neitimme alkaa olla erinomaisen korkeata kastia. Meidän kosketuksemme saastuttaa häntä!»
»Mitä! Onko Sutšarita kääntynyt oikeauskoiseksi? Eipä ihmeillä ole loppua!» huomauttivat vieraat.
Harimohini lähti pois allapäin ja sanoi: »Ei, Radharani, tämä ei käy laatuun, rakkaani; mene ja nauti jotakin heidän seurassaan!» Täti ei voinut sietää sitä ajatusta, että hänen sisarentyttärensä täytyi olla tuollaisen ivan esineenä, mutta Sutšarita oli järkähtämätön.
Eräänä päivänä eräs brahmovieras aikoi astua Harimohinin huoneeseen jalkineineen päivineen tyydyttääkseen uteliaisuuttansa, kun Sutšarita äkkiä astui hänen tielleen ja sanoi: »Ei tähän huoneeseen, olkaa hyvä!»
»Miksi ei?»