»Siellä on tätini kotijumala.»
»Ahaa, epäjumala! Palveleeko hän epäjumalia?»
»Palvelee, maammoseni, epäilemättä», vastasi Harimohini.
»Kuinka voitte uskoa epäjumaliin?»
»Uskoa? Mistäpä saisikaan minunlaiseni onneton olento uskon? Jos minulla olisi usko, olisin pelastettu.»
Lolita sattui olemaan läsnä siinä tilaisuudessa, ja hän kääntyi tulipunaisin kasvoin kysymään vieraalta: »Uskotteko te siihen, jota palvotte?»
»Sepä kysymys! Kuinkapa muuten?» kuului vastaus.
Lolita pudisti halveksivasti päätänsä sanoessaan: »Teiltä ei ainoastaan puutu uskoa, vaan te ette edes tiedä, että se teiltä puuttuu.»
Siten oli Sutšarita kerrassaan vieraantunut kotolaisistaan, vaikka Harimohini kokikin parhaansa mukaan häntä estää tekemästä sellaista, mitä Baroda erikoisesti paheksui.
Baroda ja Haran eivät olleet aikaisemmin milloinkaan hyvin sopineet, mutta nyt he pääsivät ilmeiseen yhteisymmärrykseen toisia vastustaessaan. Niinmuodoin Baroda-rouvalla oli ilo lausua, että sanoivatpa ihmiset mitä tahansa, Panu Babu oli kuitenkin, jos kukaan, se mies, joka koki pitää puhtaina Brahma Samadžin ihanteita. Haran puolestaan selitti kaikille järjestään, että Baroda-rouva oli brahmalaisen perheenäidin loistava esikuva, joka hurskaasti ja tunnollisesti pyrki kaikin tavoin varjelemaan Brahmaseuran nimeä kaikelta saastutukselta. Näihin ylistyksiin sisältyi tietenkin peitetty Pareš Babuun kohdistuva syytös.