»Eikö!» virkkoi Haran kiukuissaan. »Mitä merkitsee tuo ei? Onko valittava jokin myöhempi aika?»
»Ei», toisti Sutšarita.
»Mitä tämä oikeastaan merkitsee, taivaan nimessä?» kysyi Haran ilmaa haukkoen ja ihan ymmällä.
»Minä en suostu avioliittoon», vastasi Sutšarita, pää kumarassa.
»Et suostu? Mitä tämä voikaan tarkoittaa?» toisti Haran ikäänkuin tylsyneenä.
»Näyttää siltä, Panu Babu», virkkoi Lolita ivallisesti, »että olette unohtanut äidinkielenne!»
Haran silmäili Lolitaa musertavasti ja sanoi: »On helpompi tunnustaa, etten enää ymmärrä äidinkieltäni, kuin myöntää, että olen kaiken aikaa käsittänyt väärin sellaisen henkilön sanoja, johon en ole milloinkaan suhtautunut muulla tavoin kuin kunnioittaen.»
»Ihmisten ymmärtäminen kysyy aikaa», huomautti Lolita, »ja tämä totuus lienee teihinkin sovellettavissa».
»Minun sanani ja tekoni ovat olleet alusta loppuun asti mitä parhaimmassa sopusoinnussa. Minä voin väittää, etten ole milloinkaan antanut kenellekään aihetta ymmärtää väärin itseäni. Sanokoon Sutšarita itse olenko oikeassa vai väärässä!»
Lolita aikoi vastata jotakin, mutta Sutšarita pidätti häntä ja sanoi:
»Te olette ihan oikeassa! En tahdo ollenkaan teitä häväistä.»