Kun Lolita oli kuullut ulkoa Binoin äänen, alkoi veri soutaa kiivaasti hänen suonissaan kumoten kaikki hänen yrityksensä näyttää luontevalta. Niinpä hän ei voinutkaan Binoin huoneeseen tultua puhutella häntä niinkuin tavallista tuttavaa puhutellaan, sillä koko hänen tarkkaavaisuutensa kohdistui siihen, minne oli katsottava ja mihin kädet sijoitettava. Hän olisi lähtenyt huoneesta, mutta Sutšarita piteli yhä häntä kiinni.
Binoi puolestaan puhutteli vain Sutšaritaa, koska ei älyllisestä valmiudestaan huolimatta uskaltanut kääntyä suoraan Lolitan puoleen. Hän yritti salata hämminkiänsä juttelemalla lakkaamatta.
Lolitan ja Binoin kesken vallitseva ujous ei kumminkaan jäänyt Haranilta havaitsematta. Hän oli äreillään siitä, että Lolita, joka oli hiljattain kohdellut häntä itseään ylen julkeasti, nyt esiintyi aivan nöyränä Binoin edessä. Nähdessään tämän uuden todistuksen siitä pahasta, mikä oli tullut perheen keskuuteen sen nojalla, että tyttäret olivat saaneet seurustella Brahma Samadžiin kuulumattomien henkilöiden kanssa, Haran tunsi entistä ankarampaa Pareš Babuun kohdistuvaa suuttumusta. Ja se tunto, että Pareš Babu joutuisi vielä katumaan mielettömyyttään, täytti hänen mielensä voimakkaana kuin kirous.
Kun oli käynyt ilmi, ettei Haran ajatellutkaan poistua, Sutšarita sanoi Binoille: »Te ette ole nähnyt tätiä pitkiin aikoihin. Hän kysyy usein teitä. Ettekö lähde häntä tervehtimään?»
»Asian laita ei suinkaan ole niin», huomautti Binoi lähtiessään seuraamaan Sutšaritaa, »että minua tarvitsee muistuttaa tädin olemassaolosta. Minä olen jo häntä ajatellut.»
Sutšaritan lähdettyä Binoin kerällä Lolitakin nousi ja sanoi: »Panu
Babu, minä otaksun, ettei teillä ole mitään erikoista asiaa minulle?»
»Ei ole», vastasi Haran. »Koska otaksun, että teitä kaivataan jossakin muualla, sallin teidän lähteä.»
Lolita ymmärsi vihjauksen, malttoi mielensä, tahtoi osoittaa, ettei huomautus häneen koskenut ja lausui: »Binoi Babu ei ole käynyt pitkään aikaan luonamme, ja minun täytyy tosiaankin mennä juttelemaan hänen kanssaan. Jos haluatte sillävälin lukea omaa kirjoittamaanne — mutta minähän unohdin: sisareni on vastikään repinyt koko lehden kappaleiksi. Mutta jos voitte sietää jonkun toisen kirjoittamaa, niin voittehan silmäillä näitä.» Lolita otti pöydän kulmalta huolellisesti siihen sijoitettuja Goran kirjoittamia artikkeleja, asetti ne Haranin eteen ja lähti yläkertaan.
Binoin vierailu ilahdutti Harimohinia. Syynä ei ollut yksin se, että hän oli nuorukaiseen mielistynyt, vaan myöskin se, että hän oli aivan toisenlainen kuin toiset vieraat, jotka kohtelivat häntä ikäänkuin hän olisi ollut johonkin toiseen lajiin kuuluva olento. Heidän joukossaan oli kalkuttalaisia, jotka olivat englantilaisen ja bengalilaisen sivistyksensä nojalla häntä ylempiä, ja heidän kopeutensa sai Harimohinin vähitellen piiloutumaan omaan itseensä.
Binoin läsnäolo sitävastoin tuntui häntä tukevan. Binoi oli hänkin kalkuttalainen, ja Harimohini oli kuullut, että hänen oppineisuutensa oli varsin kunnioitusta herättävä, mutta siitä huolimatta Binoi ei ollut milloinkaan osoittanut hänelle vähintäkään ylenkatsetta, vaan pikemmin aina rakastavaa huomaavaisuutta. Varsinkin siitä syystä Binoi oli lyhyessä ajassa voittanut itselleen sijan hänen sydämessään, ikäänkuin läheinen sukulainen.