Lolitan ei olisi ollut niin helppo lähteä Binoin jälkeen Harimohinin luo, ellei Haran olisi loukannut hänen ylpeyttänsä. Tämä loukkaus pakotti hänet menemään, mutta sai hänet myöskin arkailematta ja avoimesti juttelemaan Binoin kanssa. Toisinaan kuului heidän naurunsa helinä aina alakertaan asti ja kiusasi yksikseen jätetyn Haranin hermoja.
Haran väsyi aivan pian omaan seuraansa ja ajatteli lievittää kärsimäänsä loukkausta juttelemalla Baroda-rouvan kanssa. Kun Baroda löytyi ja sai kuulla Sutšaritan ilmaisseen haluttomuutensa mennä naimisiin Haranin kanssa, hänen närkästyksensä oli rajaton.
»Kuulkaahan, Panu Babu», varoitti hän, »minä en neuvo teitä olemaan liian hyväluontoinen tässä asiassa. Hän on antanut suostumuksensa kerran ja toisenkin, ja onhan koko Brahma Samadž pitänyt asiaa jo aikoja sitten päätettynä. Teidän ei pidä sallia koko asian joutuvan mullin mallin vain siitä syystä, että hän suvaitsee tänään pudistaa päätänsä. Teidän ei pidä niin helposti luopua vaatimuksestanne. Olkaa luja, ja saammepa nähdä, mitä hän voi tehdä!»
Oli aivan suotta yllyttää Harania lujuuteen. Hän oli koko ajan sanellut jäykästi itselleen: »Minun täytyy pitää huolta siitä, että tämä asia toteutuu, periaatteen vuoksi. Minulle ei suinkaan ole suuri asia luopua Sutšaritasta, mutta Brahma Samadžin arvo on vaarassa!»
Binoi, joka halusi vapautua kaikista muodollisuuksista suhteessaan Harimohiniin, pyysi häneltä jotakin syötävää. Harimohini alkoi kerkeästi puuhailla, asetti messinkitarjottimelle hedelmiä, makeisia ja paahdettuja riisijyviä sekä lasin maitoa.
Binoi nauroi ja sanoi: »Luulin saattavani tädin pahaankin pulaan vaatimalla syötävää tällaisena ajattomana aikana, mutta huomaanpa, että täytyy tunnustaa joutuneeni häviölle!»
Sitten hän aikoi alkaa nauttia ateriaansa hyvin ruokahaluin, kun samassa ilmaantui Baroda-rouva.
Binoi kumarsi mahdollisimman syvään lautasensa yli hänen astuessaan sisään ja sanoi: »Mistä johtuukaan, etten tavannut teitä alakerrassa? Minä olin siellä vähän aikaa.»
Mutta Baroda ei välittänyt vähääkään hänen huomautuksestaan enempää kuin tervehdyksestäänkään, vaan kääntyi Sutšaritan puoleen huudahtaen: »Eikö olekin täällä meidän nuori neitimme? Arvasinhan sen! Hän huvittelee Panu Babun odotellessa häntä koko aamupuhteen, niinkuin armonanelija! Minä olen kasvattanut kaikki tyttäreni pienestä pitäen, ja milloinkaan ennen ei ole sellaista tapahtunut. Kuka hänet sellaiseen yllyttäneekään? Onpa surkeata, että sellainen käytös saa sijaa meidän perheessämme. Kuinka voimme enää näyttää kasvojamme Brahma Samadžissa?»
Harimohini joutui tuosta kovin hämilleen ja sanoi Sutšaritalle: »Minä en tietänyt, että joku odottaa sinua alakerrassa. Teinpä väärin sinua täällä, pidättäessäni. Mene, kultaseni, mene heti! Olisihan minun pitänyt asia paremmin ymmärtää.»