Lolita aikoi sanoa, ettei syy suinkaan ollut Harimohinin, mutta Sutšarita puristi hänen kättänsä vaikenemisen merkiksi ja lähti sanaakaan virkkamatta alakertaan.
Aikaisemmin on kerrottu, kuinka Binoi aluksi saavutti Barodan suosion. Baroda oli varmasti uskonut, että Binoista tulisi perheen aikaansaaman vaikutuksen nojalla piankin Brahma Samadžin jäsen, ja tunsi erikoista ylpeyttä ajatellessaan, että hän itse olisi tämän nuoren miehen kohtalon muovaaja. Olipa hän erinäisissä tilaisuuksissa kehuskellutkin itseään puhuessaan asiasta eräille brahmoystävilleen. Niinmuodoin hänestä tuntui sitäkin katkerammalta nähdä samainen Binoi keskellä vihollisen leiriä ja oma tytär Lolita hänen kapinoivana liittolaisenaan.
»Onko sinulla jotakin erikoista toimitettavaa täällä, Lolita?» kysyi hän pistävästi.
»Binoi Babu on tullut, ja minä —»
»Jätä sinä Binoi Babu huvittamaan niitä, joiden luo hän on tullut vierailemaan. Sinua tarvitaan alakerrassa!»
Lolita johtui kohta päättelemään, että Haran oli liittänyt hänen nimensä Binoin nimeen sellaisella tavalla, johon hänellä ei ollut oikeutta. Se jäykensi hänen asennettaan, joten hän päätti tarpeettoman pontevasti lauseen, jonka oli aloittanut epäröiden: »Binoi Babu on tullut pitkistä ajoista käymään luonamme. Minä tahdon ensin jutella hänen kanssaan; tulen alakertaan hieman myöhemmin.»
Lausuttujen sanojen sävystä Baroda-rouva ymmärsi, ettei Lolita suostunut säikkymään, ja koska olisi ollut ylen ikävää tunnustaa hävinneensä Harimohinin läsnäollessa, Baroda lähti huoneesta mitään virkkamatta ja kiinnittämättä Binoihin vähintäkään huomiota.
Lolita oli äidilleen sanonut tahtovansa välttämättä saada jutella Binoin kanssa, mutta tuosta kiihkeästi halusta ei tuntunut olevan enää jälkeäkään, kun Baroda oli poistunut. He istuivat kaikki kolme vähän aikaa ahdistavaa vaitioloa kokien, ja sitten Lolita nousi, meni omaan huoneeseensa ja sulkeutui sinne.
Binoi käsitti varsin hyvin, millaisessa asemassa Harimohini oli tässä perheessä, suuntasi keskustelun niille laduille ja sai vähitellen kuulla hänen koko tarinansa.
Kerrottuaan kaikki Harimohini virkkoi: »Lapseni, maailma ei ole oikea olopaikka minunlaisilleni onnettomille naisille. Minulle olisi ollut parempi, jos olisin voinut mennä johonkin pyhään paikkaan ja palvella siellä Jumalaa. Minulla oli vähäinen summa rahaa, ja minä olisin voinut elää sen varassa joitakin aikoja, ja jos olisin elänyt kauemminkin, olisin voinut tulla jotenkin toimeen keittäjänä jossakin perheessä. Benaresissa on paljon ihmisiä, jotka elävät siten!