»Voipa niin olla», virkkoi Binoi. »Olen kenties sellaiseksi syntynyt. Minusta ei ole helppoa jättää ketään, jota kohtaan tunnen rakkautta ja kunnioitusta. Sinä itse olet saanut sen kokea.»
»Aiot siis käydä siellä tästä lähtien aina loppumattomiin?»
»Minkätähden olisinkaan minä ainoa siellä käyvä henkilö? Olethan sinäkin liikuntakykyinen; et ole mikään paikalleen naulittu olio, ethän?»
»Minä voin sinne lähteä, mutta minä palaan takaisin», sanoi Gora. »Sinussa ilmenevistä merkeistä päättäen sitävastoin ei ole puhettakaan palaamisesta. Miltä tee maistui?»
»Verrattain kitkerältä.»
»Miksi siis —»
»Kieltäytyminen olisi ollut vielä paljoa kitkerämpää.»
»Eikö siis yhteiskunnan säilyttämiseksi tarvita mitään muuta kuin hyvää käytöstä?» kysyi Gora.
»Ei aina. Mutta kuulehan, Gora, kun sosiaaliset sovinnaisuudet ja sydämen vaatimukset joutuvat ristiriitaan —»
Gora keskeytti kärsimättömänä. »Niin, sydämen vaatimukset, kuinkapa muuten!» jyrisi hän. »Yhteiskunta on sinulle niin vähäarvoinen, että voit havaita alinomaa sydämesi vaatimusten sotivan sitä vastaan. Kunhan oivaltaisit, kuinka syvästi koskee yhteiskuntaan kohdistettu isku, häpeisit puhua herkkätunteisin sanoin sydämestäsi. Sydäntäsi särkee, jos sinun on vähänkään loukattava Pareš Babun tyttäriä. Minun sydäntäni särkee, kun näen, kuinka helposti voit loukata koko yhteiskuntaa sellaisen mitättömän verukkeen nojalla!»